idolini bridget

Sain juuri luettua toisen Bridget Jones kirjan The Edge of Reason loppuun ja se vain muistutti mua entistä enemmän siitä kuinka paljon rakastan neiti Jonesia. Ei vähiten siksi että pystyn samaistumaan häneen enemmän kuin mihinkään muuhun fiktiiviseen hahmoon, mutta myös siksi että Bridgetissä on niin paljon sellaista mitä ihailen ja johon haluan pyrkiä. Bridget on hölmö, ihana, kömpelö, neuroottinen, hyvä ystävä ja ennen kaikkea niin samaistuttava. Bridget on opettanut mulle että voi olla täysin oma typerä itsensä ja silti pärjätä elämässä ja ehkä jopa saada sen oman Mark Darcynca. Ei myöskään pidä tyytyä yhtään vähempään kuin mitä ansaitsee ja jos joku kohtelee huonosti, sitä ei tarvitse sietää. Bridget, I love you!

Lisää syitä rakastaa Bridgetiä:


Sanoinko jo samaistuttava?!


Erinomaiset kokkaustaidot


FIERCE

“Feel very strange and empty. Is all very well thinking everything is going to be different when you come back but then it is all the same. Suppose I have to make it different. But what am I going to do with my life? I know. Will eat some cheese.”

♥

All hail Bridget! Käyn huomenna ostamassa kolmannen kirjan joka ilmestyi pari viikkoa sitten. Pelottaa vähän, toivottavasti se on yhtä hyvä kuin kaksi ensimmäistä.

In English: Just about to start reading the new Bridget Jones book so in anticipation of that I decided to write here about my favourite lady. I absolutely adore Bridget, not least because she's insanely relatable but also because there is so much in her that's also super admirable and something to aspire to. She is a bit silly, a bit neurotic and an amazing friend. She has also taught me that if someone treats you badly you should stand up for yourself and not take anyone's crap. Miss Jones, I love you!

please don't put your life in the hands of a rock and roll band

Koska lauantaisuunnitelmani peruuntuivat heti aamusta, meinasin vetää verhot ikkunan eteen, lamaantua ja maata sängyssä koko päivän. Totesin kuitenkin nopeasti että varmaan vihaisin itseäni illalla jos olisin tuhlannut (ajoittain aurinkoisen!) lauantaipäivän sängyssä katsoen telkkaria vain siksi että alkuperäinen meno oli peruuntunut. Kävin siis suihkussa, laitoin vaatteet päälle ja kävin läpi Lontoo-listaani. Päädyin köyhyydessäni National Galleryssa käyntiin sillä ilmeisesti jokaisen joka on käynyt Lontoossa olisi pitänyt vierailla siellä ja itsehän en melkein kymmenen vuoden aikana ollut astunut sisällekään koko paikkaan. Museot ovat Lontoossa ilmaisia joten ajattelin että se sopii tähän päivään täydellisesti. Vietin museossa ehkä noin 15 minuuttia ennen kuin tuli nälkä ja päänsärky ja totesin itselleni että ehkä maalaukset eivät vain yksinkertaisesti ole mun juttu. Yritin käydä läpi Lontoo-oppaani mukaan "10 must-see paintings" mutta koko paikka oli kaikessa hienoudessaan ihan liian labyrinttimainen ja mulla ei vaan riittänyt kärsivällisyys. Yhdestä maalauksesta tykkäsin kyllä hirveästi, mutta luonnollisesti en muista enää sen nimeä tai maalaajaa... Oh well.


Ihana Charing Crossin metroasema ja suosikkini historiallisista hahmoista, Elizabeth I


Toinen lemppari, Anne Boleyn



Koska vietin museossa vain niin lyhyen ajan, ajattelin että olisi aika masentavaa lähteä heti takaisin kotiin, joten päätin kävellä ympäriinsä ja etsiä jostain jotain syötävää. Päädyin The Strandille syömään Pretin tomaattikeittoa, jonka jälkeen kävelin ympäri Sohoa yrittäen etsiä baaria jossa oltiin viime kesänä Elisan kanssa ja jossa oli maailman paras jukeboxi. Kiersin varmaan kaikki Sohon kadut, mutta ei! Pitää varmaan hyväksyä se että a) sitä ei ole enää olemassa tai b) se on joku sellanen maaginen paikka jonne löytää vaan kerran. Sohon jälkeen kävin Waterstonesissa josta olisin voinut ostaa kaiken mutta onneksi hillitsin itseni ja päädyin ostamaan vain kaksi kirjaa (Great Gatsby & Bridget Jones!). Mini-shoppailun jälkeen kävelin Sohosta Holborniin ja köröttelin metrolla kotiin ruokakaupan kautta.


Pulpin biisistä kuuluisa Bar Italia









Kämppis valmistuu paraikaa baariin, mutta mun lauantai-ilta, ladies and gentleman, näyttää tältä:



En tosin tähän hätään keksi mitään parempaa kun teen juomisen, Bridget Jonesin ja Oasiksen kuuntelun. Villiä lauantai-iltaa kaikille!

In English: I went wandering around London today and paid my first visit to the National Gallery. I must admit though that paintings might not be my thing as I left the museum after approximately 10 minutes. I did have an annoying headache so that can be my excuse! Now I'm home listening my flatmate getting ready to go out but my Saturday night consists of reading Bridget Jones and drinking tea. Though to be honest I couldn't think of anything better at the moment!

books, books, books

Oon lukenut tänä vuonna ihan hävettävän (ja ennätysmäisen) vähän kirjoja. Yleensä mulla on joka vuodelle sellainen tavoite että lukisin joka kuussa kaksi kirjaa, tai jos en pysty siihen, niin ainakin 12 kuukauden aikana vähintään 20 kirjaa. Viime vuonna sain kokoon juuri tasan kakskyt, sitä edellisenä muistaakseni jopa 30. Nyt on kesäkuun ensimmäinen päivä ja oon lukenut tänä vuonna yhteensä KAKSI kirjaa. Oon jo koko viime kuukauden ajan yrittänyt saada otettua itseäni niskasta kiinni, mutta jotenkin aina metroissa ja muualla missä yleensä luen on aina ollut jotain lehtiä tai (hävettää myöntää) puhelimen netti ja facebook. No, nyt kuitenkin päätin vihdoin kesäkuun alkamisen kunniaksi lopettaa laiskottelun, ja aloitin tänään vuoden kolmannen kirjan, Candace Bushnellin The Carrie Diariesin. Tiedän, ei se mitään Dostojevskia ole, mutta (hyvä) chick-lit yleensä saa hymyn huulille, ja tällä hetkellä kaipaan jotain ihanan kevyttä joten veikkaan tän olevan juuri täydellinen! Sitä paitsi rakastan Sinkkuelämää-sarjaa, joten miksipä en lukisi Carrien ensi-askeleista kohti sitä naista jonka kaikki sarjassa oppivat tuntemaan.



Tämän jälkeen ajattelin lukea loput joululahjakirjat (kyllä, niitä on vielä) ja muutama muukin idea on jo korvan takana. Tässä vähän listaa tulevista "projekteista":

1. Linda Grant - We Had It So Good
2. Jari Tervo - Layla
3. Jeffrey Eugenides - Middlesex
4. Sarah Churchwell - Marilyn Monroen monta elämää

Olisiko kellään mitään muita hyviä kirjaehdotuksia? Ei mitään liian ahdistavaa tai masentavaa kiitos!

kuvan lähde: tässä

what came first, the music or the misery?

Luin pari päivää sitten loppuun Nick Hornbyn High Fidelityn, ja tykkäsin siitä ihan hirveästi! Kirja kertoo 35-vuotiaasta miehestä, Robista, joka on juuri eronnut pitkäaikasesta tyttöystävästään Laurasta (ha!) ja ajattelee nyt että vihdoin on mahdollista tehdä kaikkea mitä haluaa koska on "vapaa", mutta huomaa pian ettei ole kuitenkaan päässyt vielä yli suhteesta. Kirja on täynnä viittauksia popkulttuuriin, sillä päähenkilö omistaa levykaupan ja puhuu jatkuvasti musiikista ja elokuvista sellaisella intohimolla, että huh huh. Kuuntelin ihan innolla kirjassa mainittuja biisejä ja artisteja, ja löysin vaikka mitä uutta kivaa!

High Fidelity oli lukukokemuksena tosi hauska, viihdyttävä ja ennen kaikkea samaistuttava, mutta myös vähän surullinen. Loppuratkaisu oli kuitenkin jollain tavalla ihana ja toivoa antava, joten kirjasta ei jäänyt mitenkään ahdistavaa fiilistä. Allaoleva siteeraus on aika kirjan alkuosasta, mutta iski muhun ehkä eniten koko lukemisen aikana. Samassa kappaleessa mainittiin myös ohimennen The Smithsin biisi Last Night I Dreamt That Somebody Loved Me ja sitä kuunnellessa ymmärtää kyllä täysin mitä tässä ajetaan takaa.

"People worry about kids playing with guns, and teenagers watching violent videos; we are scared that some sort of culture of violence will take them over. Nobody worries about kids listening to thousands - literally thousands - of songs about broken hearts and rejection and pain and misery and loss. The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most; and I don’t know whether pop music has caused this unhappiness, but I do know that they’ve been listening to the sad songs longer than they’ve been living the unhappy lives."

once i wanted to be the greatest

Terveisiä kylmästä Moskovasta! Palasin takasin nolla-asteista edellispäivänä, ja voin kertoa teille, että semmonen viidenkin asteen lämpöero kyllä tässä vaiheessa tuntuu! Ihana kun täällä on vielä se +7! Arvostan myös sitä että luin jostain että marraskuun pitäisi olla mukavan leuto. Käy mulle!

Tapani mukaan onnistuin tulemaan taas kipeäksi kun lähdin Moskovaan, mutta yritin siitä huolimatta ottaa mahdollisimman paljon irti minilomastani, ja onneksi onnistuinkin suhteellisen hyvin. Käytiin äitin kanssa mm. shoppailemassa (ja löysin jumalaisen kauniin talvitakin!), syömässä ja katsomassa Annie Leibovitzin valokuvanäyttelyä, josta vaikutuin aika suuresti. Käytiin myös ihanassa pienessä englanninkielisiä kirjoja myyvässä kirjakaupassa josta mukaan tarttui Nick Hornbyn High Fidelity ja kauan etsimäni John Greenin Looking for Alaska. Näin siitä joskus tämän lainauksen ja päätin että mun on pakko lukea koko kirja:

“If people were like rain, I was like drizzle and she was a hurricane.”

olen nuori ja naiivi ja minulla on tunteita

Viime aikoina päiväni ovat koostuneet laajalti siitä että olen herännyt, mennyt kouluun (jossa olen ajatellut vain yhtä tuntia kerrallaan jotta välttyisin siltä hermoromahdukselta että päivää on vielä 7 tuntia jäljellä), pysynyt aikatauluissani koulutehtävien suhteen (laadusta en tosin mene takuuseen) ja mennyt aikaisemmin nukkumaan kuin yleensä. Olen myös innostunut jälleen lukemisesta, ja jäänyt koukkuun 1500-luvulla eläneen kuningatar Anne Boleynista kertovaan romaaniin, Queen of Subtleties. Kirja on ihana sekoitus vanhan ajan tunnelmaa ja nykykieltä, ja en millään malttaisi laskea sitä käsistäni.





Huomenna olisi tarkoitus lentää Moskovaan vierailemaan äitiä ja muuta perhettä, mutta Finnairilla on sopivasti meneillään lentoemäntien lakko, joten vähän pahalta näyttää. Tällä hetkellä ainakin lentoni näyttäisi olevan peruttu, mutta katsotaan vielä jos lakko vaikka loppuisi vielä tämän päivän aikana! Kaipaisin todella tätä pakoa arjesta.