Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, mutta koska edellispäivänä oli samanlainen kuulas ilma ja en ottanut kameraa mukaan päätin käyttää näitä korvikkeina. Mulla on nyt loma ja vaikka loppuviikko onkin aika hektinen niin ainaki nämä pari viikon ensimmäistä päivää ovat koostuneet aurinkoisista kävelyistä, elokuvista, teestä ystävien kanssa ja sainpa jopa pestyä kaksi koneellista pyykkiäkin. Mulla on ihan kevätfiilis ja en suostu katsomaan nyt ikkunasta ulos sillä siellä kuulemma sataa. Katson siis näitä kuvia, kuuntelen repeatilla tätä Elbown biisiä ja leikin että jos avaisin verhot sokaistuisin auringonpaisteesta.
The way the day begins
Decides the shade of everything
In English: Looking at pictures from few days ago when it almost felt like Spring. Now I refuse to open my curtains because apparently it's back to gray and rainy. Come back sun!
Tajusin juuri etten koskaan tehnyt marraskuupostausta Instagram-kuvien muodossa, joten tulkoon se nyt hieman myöhässä. Olen ollut pari viime päivää vähän kipeänä ja tässä istuessani reikäisessä Nirvana-paidassani yltä päältä nachomuruissa on kiva katsoa näitä kuvia ja muistaa että joskus olen osannut näyttää ihan ihmiseltäkin. Voisinkin käydä kylvyssä tämän julkaisemisen jälkeen, se ainakin tuo muutamaksi nanosekunniksi freesi(hkön) olon.
Voitteko kuvitella että Lontoo näytti vielä tällaiselta marraskuussa?! ♥
Ystäväni Sandran kanssa Camdenissa ; Regent's Streetin jouluvalot syttyivät
Innokkaasti lähdössä katsomaan The Nationalin keikkaa; Lontoo 32:sta kerroksesta katsottuna
Hauskoja katukylttejä, tässä baarissa on varmaan pakko joskus käydä; iskän kanssa Leyton Orientin matsissa
Oon kuunnellut koko päivän Manic Street Preachersia, en malta odottaa että nään ne parin kuukauden päästä! Pitäisi kuunnella varmaan vähän enemmän myös näitä uusia levyjä, mutta juuri nyt tekee mieli vaan fiilistellä tätä ja muita ysärillä ilmestyneitä. Tulee mieleen elävästi kun iskä soitti näitä Kontulassa, en tajua miten siitäkin on jo ikuisuus! Aika menee ihan liian nopeasti.
In English: My November in Instagram pictures. Also looking forward to seeing Manic Street Preachers in March, never thought I'd actually get to see them in a concert so I'm super excited!
Löysin nää pojat nyt viime vuonna ihan kunnolla toisen levyn avulla, ja vaikka oon kyllä kuunnellut bändiä jo aikasemminkin ja tykännyt, niin nyt viime vuonna julkaistu Roaring 20s vei mut lopullisesti mukanaan. Ekalta levyltä tuttu kieli poskessa meininki on vielä tallella mutta näissä biiseissä on jotain paljon muutakin, ehkä sellaista kannanottamista enemmän. Musta on ainakin hirveän piristävää kun hiphop-biisissä lauletaan että "I don't want a bad bitch, I want a girl that will slap up a guy that calls her a bad bitch". Tai että toinen bändin jäsenistä puhuu haastattelussa näin:
"I like to think people are more aware of equality and women’s rights but I think there’s definitely some huge grey areas. I feel like it’s young women that are more aware of female rights rather than this generation as a whole. There’s a part of this generation that is just hugely ignorant because of how accessible everything is." (Lähde)
Aika ihania!
In English: The abslutely lovely boys of Rizzle Kicks. I really recommend them, I think they're a really fresh breath of air in hip hop today.
Taistelin eilen koko päivän pahaa tuulta vastaan. Olin edellisyön yövuorossa, ja koska heti tälle päivälle oli laitettu suoraan aamuvuoro, piti eilen herätä naurettavan kolmen tunnin yöunien jälkeen jotta pääsisi taas illalla ajoissa nukkumaan. Tämä siis lienee suurin syypää koko päivän pinnan alla (enemmän tai vähemmän) kyteneeseen vihaan. Tiuskin ihmisille joiden ei sitä olisi tarvinnut kuunnella ja jouduin laskea kymmeneen useampaan otteeseen etten menettäisi malttiani ihan totaalisesti.
Pyrin kuitenkin koko ajan tiedostamaan, että kaikki tämä johtuu vain siitä että olin niin väsynyt, ja että asiat joista tulin vain huonommalle tuulelle eivät olisi jonain toisena päivänä hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Perspektiivin löytäminen voi olla hankalaa, mutta vaivannäön jälkeen ihanan helpottavaa.
Suurin pelastukseni oli kuitenkin musiikki! On ihmeellistä miten nopeasti syke laske kun kuuntelee jonkun toisen raivoamista ilman että tarvitsee itse ruveta riehumaan. Illalla olikin jo huomattavasti parempi olo, kiitos vaan The Strokesille! Iso kiitos myös pikkusisaruksille jotka juoksivat mua ovelle vastaan niin suurella vauhdilla että meinattiin kaikki kaatua rappukäytävään. Toivoisin että ne pysyisivät aina tollaisina.
Tauti alkaa pikkasen vihdoin hellittämään, ja päätin että nyt on aika jälleen ryhdistäytyä. Tuntuu että mun pää on yhtä sekasin kun kotona oleva sotku, ja teinkin äsken siivousohjelman joka on sen verran helppo että ehkä saan kohta selvitettyä sekä mielen että kämpän. Ryhdistäytymiseen kuuluu myös kävelyiden aloittaminen uudelleen, ja terveellisesti syöminen, koska muistan olleeni viime keväänä paljon paremmassa kunnossa kun elin vähän paremmin. Oon kai aina ollut vähän sellanen ihminen joka tarvitsee rutiinia elämäänsä, sillä nyt olo on ollut vaan enemmän tai vähemmän irrallinen.
Viikonloppuna juhlittiin ihanan kaverin synttäreitä, ja tänä lauantaina luvassa olisi toiset. Sitä ennen aion käydä ainakin yhdellä kävelyllä, käydä katsomassa On the Roadin vihdoin elokuvissa ja kokeilla tehdä vähän onnellisuusharjoituksia (kyllä) uudesta kirjastani jonka sain lainaan. Wish me luck!
Löysin myös aivan ihanan uuden bändin josta oon super-onnellinen, kuunnelkaa:
Tajusin juuri että on kulunut tasan vuosi siitä kun Amy Winehouse kuoli. Oon kuunnellut Amya jo vuosia, mutta tuntuu että vasta viime aikoina oon oikeasti rakastunut artistiin ja sisäistänyt miten upea tulkitsija hän oikeasti oli. On sääli että ihmiset niin usein muistavat Amysta vain huonon julkisuuskuvan ja huumeet, ja unohtavat että kaiken sen sotkun takana oli ihan äärimmäisen lahjakas nainen. Winehousella oli jotenkin niin uskomaton ääni että sitä kuunnellessa nousee pintaan vahvasti niin monet eri tunteet, ja se jos joku kertoo hyvästä artistista. Oon hirveän huono pukemaan sanoiksi tälläsia juttuja, joten annetaan musiikin puhua puolestaan:
Lopussa kuuluu kun Amy puhuu biisin alkuperäisestä esittäjästä Donny Hathawaysta: "He couldn’t contain himself. He had something in him, you know?”. Samaa voisi varmaan sanoa Amysta itsestään.
Peter Doherty tulee Suomeen! Helsinkiin! Keikalle! Mulle ehkä henkilökohtasella tasolla tärkein artisti, ja pääsen vihdoin näkemään herran livenä. Kun kuulin tästä uutisesta istuin sängyllä tietokoneen edessä, ja seuraavat viisi minuuttia kiljuin, huusin ja itkin yhtäaikaa kun pompin sängyllä ja hakkasin peittoa jaloilla. Jep, sen verran iso juttu siis! Näyttää ikävästi tosin vähän siltä että joudun mennä yksin, koska en oikeen tunne ketään joka tykkäisi Dohertysta niin paljon että maksaisi 35 euron keikkaliput, höh :( Mutta ei se mitään, hyvin mä siellä yksinkin pärjään!
Nyt pitää vaan jaksaa odottaa runsas puoltoista kuukautta, mutta onneks on paljon biisejä joiden parissa fiilistellä!
Ah miten ihana ilma ulkona! Eilen oli kyllä samanlainen sää, mutten saanut jalkaani ulos ovesta kertaakaan, mutta nyt tänään onneksi kävin sentään kaupassa. Ja sain käyttää aurinkolaseja! Se tuntui jotenkin ihan luksuselta, vaikkakin myös pikkasen absurdilta ottaen huomioon ne -12 pakkasasteet... Kävin ostamassa ainekset kookos-currysosekeittoon, joka juuri nyt porisee tuolla liedellä, ja ainakin tuoksuu ihan sika hyvältä! Oon päättänyt tänä vuonna kokeilla enemmän uusia ruokia, ja tää on nyt sitten yksi niistä. Viisaudenhammasleikkauksen takia oon mutustellut keittoa ja kaikkea muuta nestemäistä nyt jo pari päivää, ja tänään päätin ainaisen tomaattikeiton sijasta kokeilla jotain muuta.
Oon viimepäivinä käynyt paljon läpi levyhyllyäni ja löytänyt paljon vanhoja helmiä. Tänään laitoin koneelle pitkästä aikaa Didon toisen levyn, ja se sopii ihan täydellisesti nyt tähän ilmaan ja kivaan, rauhalliseen fiilikseen.
Ps. Nam tää keitto on tosi hyvää! Ohje löytyy muuten täältä.
Koska rakastan listojen tekemistä ja kuolen tylsyyteen ollessani kipeä, päätin väsätä vuoden 2010 parhaat biisit- listan! Tekeminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin kuvittelin, sillä aluksi en meinannut muutaman ison lempparin lisäksi edes muistaa mitä kaikkea tänä vuonna on ilmestynyt, mutta sitten kun biisejä alkoi muistamaan, niitä tuli liikaakin. Jouduin siis suorittamaan aikamoista karsintaa, joten kun aloin tehdä valmista listaa, en millään pystynyt laittamaan lauluja parhausjärjestykseen. Ne löytyvät nyt siis ilmestymisjärjestyksessä, lukuunottamatta Ludwig Belliä jonka levyn ilmestymispäivää en löytänyt mistään.