born to gaze into night skies

Olin tosiaan pohjois-Walesissa viime viikonloppuna moikkaamassa hyvää kaveriani Krissietä jonka tapasin muutama vuosi sitten, silloin kun viimeksi asuin Lontoossa. Ehdittiin asua kaupungissa vaan noin kuukausi yhtä aikaa kunnes hän päätti lähteä takaisin kotiin ja aloittaa yliopistoelämän. Oon käyny moikkaamassa Krissietä kerran aikasemmin pari vuotta sitten ja Wales oli edelleen niin kaunis kuin olin muistanutkin. Tällä kertaa vierailtiin pohjois-Walesin parissa pikkukaupungissa Rhosneigrissä ja Llandudnossa, mutta suurin osa ajasta vietettiin pienen pienessä opiskelijakaupungissa Bangorissa. Tapasin paljon Krissien kavereita ja huomasin että tästä kaupungista on muuten harvinaisen hankalaa löytää alkuperäistä walesilaista ja itse en neljän päivän aikana tavannut yhtäkään! Kaupunki on suurilta osin opiskelijoitten asuttama ja kuulemma kesäisin aika autio. Tykkäsin silti ihan älyttömästi, suosittelen jokaiselle matkaa pohjois-Walesiin, maisemat on UPEAT! Rantaviivaa ja kukkuloita on joka puolella ja kaikki on vaan älyttömän nättiä.








Vaikka en yhtään walesilaista tavannutkaan niin useat Bangorissa asuvat osaavat ainakin muutaman lauseen walesin kieltä joka muuten kuulostaa mun korviin ihan haltiakieleltä! Ilmeisesti J.R.R Tolkien on ottanut myös tästä kielestä vaikutteita kehittäessään sitä, tai näin mulle ainakin kerrottiin. Anyway, tosi ihanan kuulonen kieli, mutta en tiedä voisinko koskaan oppia sitä kun pelkästään noiden teiden ja paikkojen (tässä esimerkki..) nimet tuntuvat mahdottomilta lausua...







In English // I spent last weekend visiting my friend in Bangor, North Wales. I had a really good time, we went to the beach, went to see a gig and danced A LOT. I miss her already.

i am not your rolling wheels, i am the highway

Viime aikoina onnea on ollut

- Two Door Cinema Clubin uusi levy. Sun on varmaan pitkiin aikoihin eniten repeatilla kuuntelemani biisi, se on vaan niin ihana ja saa hymyn huulille joka kerta. Myönnetään, saatan muutaman kerran myös kuvitelleen itseni sanojen kohteeksi kun laulaja laulaa että when through that mist i see the shape of you, i know, i know, that i'm in love with you. Mutta ei siitä nyt sen enempää...

- KYNTTILÄT!

- Glögi ja joululaulut (maailman paras joululaulu on Fairytale of New York, aina ja ikuisesti.)

- Haaveileminen toivottavasti ainakin aurinkoisesta jos ei lämpimästä Roomasta tammikuun lopussa. Oon ympyröinyt, alleviivannut ja muuten vaan sotkenut uutta Rooma-opastani huolella, ja en vaan malta odottaa! Viimeisestä Rooman reissusta on nyt kulunut kuusi vuotta (apua en edes tajunnut kuinka kauan siitä onkaan ennen kun laskin!) ja muistan edelleen ensimmäisen illan siellä kun kaikki oli niin kaunista että melkein itketti. Vielä 58 päivää!





- Hannan blogi joka saa mut joka kerta vielä enemmän innostuneemmaksi (ja unohtamaan hetkeksi stressin) Lontooseen muutosta ja kaikesta ihanasta mitä siellä on.



Onnellista viikkoa kaikille, ja muistakaa:

"For what it’s worth: it’s never too late to be whoever you want to be. I hope you live a life you’re proud of, and if you find that you’re not, I hope you have the strength to start all over again."

— F. Scott Fitzgerald

kuvien lähteet: 1, 2, 3

// In English: Just some things and quotes that have made me happy recently, including the new album by Two Door Cinema Club and listening to Christmas songs. 

“Remember that at any given moment there are a thousand things you can love.”

Huh huh nyt väsyttää! Vietin viime viikolla viisi päivää mini Suomi-roadtripillä, ja nyt on vähän kuollut olo... Reissussa oli kuitenkin ihanaa, ja uskomatonta kyllä, ilmatkin suosivat meitä koko viikon joka oli aika odottamatonta ottaen huomioon millainen tämä kulunut kesä on ollut.. Reissumme kulki siis reittiä Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Turku-Helsinki, joista ainoastaan Jyväskylä oli minulle entuudestaan tuntematon (mutta aivan ihanan positiivinen yllätys!), ja muut kaupungit vaan vanhoja suosikkeja. Reissu koostui muun muassa ihanista kesäpäivistä, uusista kivoista tuttavuuksista, baarikierroksista ja turistin leikkimisestä. Käväisinpähän myös Jyväskylän ralleissa, pelkästään toteamassa ettei tarvitse sellaisiinkaan lähteä enää uudelleen...











Nyt näin post-reissu-depressioissani yritän pitää mielessäni tuon otsikon lainauksen, ja myös Frank Turnerin kuuntelu ja lyriikat muistuttaa siitä, että elämässä on vielä niin paljon ihmeteltävää ja ihania juttuja, että turha jäädä makaamaan sängyn pohjalle ja rypeä itsesäälissä. Siispä lähden nyt ostamaan mansikoita ja odottelemaan että pääsen maailmalta kotiutuneen ystäväni kanssa piknikille, jee!



so why are you sat at home?
you're not designed to be alone
you just got used to saying "no"
so get up and get down and get outside
cos it's a lovely sunny day
but you hide yourself away
you've only got yourself to blame
get up and get down and get outside

Ihanaa alkavaa viikkoa murut! ♥

THIS IS THE ONE

Joku kysyi multa vähän aikaa sitten että mikä siinä on, että matkustan aina Lontooseen (ja Englantiin) uudelleen ja uudelleen. En oikein siinä tilanteessa osannut vastata mitään fiksua, sanoin samat vanhat jutut siitä kuinka siellä tehdään maailman parasta musiikkia, aksentit on kivoja, historia on mielenkiintoista ja vaikka mitä muuta. Mutta pari päivää sitten juttelin töissä suomalaisen naisen kanssa joka muutti 21-vuotiaana New Yorkiin eikä koskaan enää palannut pysyvästi Suomeen. Kysyin että mikä siinä paikassa oli sellaista että sinne halusi jäädä, ja nainen vaan hymyili hetken ja sanoi "Tiesin jo ennen kun lentokoneen pyörät koski maahan että tänne mä jään. Se oli se energia." Niin. Eihän siihen muuta tarvitakaan, sillä jotkut paikat vain tuntuvat kodilta. Itse olin sen verran nuori ensimmäisellä kerrallani Lontoossa, että en muista ollenkaan mitä ajattelin kaupungista silloin, ja mulla ehkä se rakkaus kaupunkiin ja maahan on kasvanut suuremmaksi joka käynnin myötä, mutta samasta tunteesta kuitenkin puhutaan.



Jotkut ihmiset haluavat matkustaa joka kerta uuteen paikkaan ja nähdä mahdollisimman paljon erilaisia maita ja kulttuureita, ja kyllähän se muakin kiinnostaa, mutta oon huomannut että mulle on kauheen tärkeää löytää paikka joka tuntuu tutulta ja omalta, mutta missä samaan aikaan voi käydä vaikka mitä, ja jossa tapahtuu koko ajan niin paljon ettei kaikkea ehdi millään nähdä vaikka yrittäisikin. Mä olen nyt käynyt Lontoossa 11 kertaa kahdeksan vuoden aikana, mukaan lukien viiden kuukauden asuminen, enkä ole edelleenkään edes käynyt läheskään kaikissa isoimmissa turistinähtävyyksissä. Jotkut reissut oon viettänyt vaan kokonaan samassa paikassa, makoillen puistoissa ystävien kanssa. Se on ehkä parasta.

32 päivää vielä ja sit mennään taas! ♥

wanderlust

Voi ei mulle tuli ihan hirvittävä matkakuume! Oon nimittäin pohtinut tässä minne menisin kesällä kun on ihan oikea Loma, ja koska matkaseurani ei ehkä pääsekään mukaan aiemmin suunnitellulle Lontoon ja Bristolin reissulle, on pitänyt miettiä uusia vaihtoehtoja. Luonnollisesti oon pohtinut sellasia paikkoja missä asuu jotain kavereita jo valmiiksi, niin ei tarvisi murehtia kenet pakottaisin täältä matkaan. Eniten haluaisin mennä käymään Puolassa Nellin luona uudestaan, mutta loma taitaa osua sellaselle kohdalle kesää, että se on vaihtanut jo maata takaisin Suomeen! Viime päivinä oon myös innostunut ihan sairaasti Espanjasta, sillä eräs kaveri on lähdössä kesäksi maan pohjoisosassa sijaitsevaan Zarautziin au-pairiksi. Kattelin tässä vähän kuvia paikasta, ja näyttää aivan IHANALTA. Ongelma tässä on vaan se, että kyseinen tyyppi on ehkä vähän ailahtelevaa sorttia, eikä noista au-pair-jutuistakaan koskaan tiedä että miten ne onnistuu, ja pysyykö loppujen lopuksi edes samassa kaupungissa koko aikaa.


Zarautz

Toinen paikka mikä himottais ihan kauheesti on Pohjois-Irlanti. En oo aikasemmin edes erityisemmin ajatellut koko paikkaa, mutta vähän aikaa sitten rupesin miettimään että sehän on ainut maa Iso-Britanniassa jossa en ole vielä käynyt, sillä Wales, Englanti ja Skotlanti on jo enemmän tai vähemmän tuttuja. Tämän jälkeen rupesin ottamaan maasta enemmän selvää, ja sehän vaikuttaa ihan uskomattoman mielenkiintoselta ja kauniilta! Ongelma on vain että sieltä en kyllä tunne ketään, enkä keksi myöskään ketään kenet saisin raahattua mukaan... Anyone? :D


Belfast

i'm dreaming of you rushing up to me

Kipeenä taas! Mitä kummaa oikeesti.... Veikkaan että mua rankaistaan siitä et oon runsaan viime viikon syöny tosi epäterveellisesti :( Ehkä se tästä taas kun jatkan takas sillä samalla vähän terveellisemmällä radalla minkä alotin kesän alussa! Ainakin toivon niin koska tää on ihan tuskastuttavan tylsää.

Palasin Englannista pari päivää sitten ja post-matkustusdepressio on huipussaan. Mulla oli siellä niin ihanaa ja haluisin vaan takaisin! Oonkin nyt päättänyt eka maksaa velkani, ja sitten alkaa säästää rahaa ja lähteä sinne takaisin. En tiiä koska, mutta mahdollisimman pian. En erityisemmin ainakaan vielä rakasta työtäni, niin miksen kokeilisi vaihtaa ympäristöä? Oon tehnyt sen aikasemminkin, ja vaikka se olikin vaikeeta, niin tekee mieli lähteä takaisin. Ja tällä kertaa mulla olisi paras kaverini siellä auttamassa vaikeissa jutuissa! Ja luen päivittäin kaikkia siteerauksia siitä, miten koskaan ei saavuta mitään jos ei yritä. Niin ehkä mä nyt yritän. Mut otan silti ihan rauhallisesti enkä hätiköi mitään!

Englannissa vietin siis aikaa Lontoossa ja Essexissä ja oli superkivaa. Ihastuin ehkä vähän, join paljon oikeeta hyvää englantilaista siideriä, ostin alennusvaatteita vaikka ei oikeesti ois ollu rahaa ja tutustuin tosi moniin hauskoihin uusiin tuttavuuksiin. Toisin sanoen oli siis ihana reissu! Tässä vähän matkamuistoja:


Serkukset Kieran ja Krissie, ihana matkaseurani Lontoossa!


Uusia tuttavuuksia!


Ihanan Helenan kanssa terassilla


Maailman kaunein Lontoo


Morning tea!


Söpö ankkalampi Helenan kodin lähellä



Camdenissa


Camdenissa iltapäiväteellä

kesä pähkinänkuoressa

Päätin nyt ryhtyä taas kirjotuspuuhiin kun rakas ystäväni ottaa ja lähtee Puolaan asumaan, ja pyysi, että kirjottelisin tänne vähän mun kuulumisia! Ja äsken kun lueskelin vanhia juttuja, huomasin että näitä on kuitenkin aika superkiva lukea myöhemmin ja muistella, joten mikäs tässä. Toivottavasti ei heti taas unohdu!

Tää kesä on ollut kyllä aika kiva, vaikkakin täysin erilainen mitä odotin. Koti-ikävä Lontooseen ei iskenyt melkein ollenkaan, mitä nyt oon ikävöinyt ystävääni Helenaa ja välillä ihan Lontoota kaupunkina, mutta muuten kesä meni ihan mukisematta täällä kotona. Nyt tosin alkaa vähitellen taas hiipimään sellanen tunne, että pitäs lähteä takaisin Englantiin. Mutta ei ihan vielä, kyllä mä tän vuoden sinnittelen vielä Suomessa!

Sain työpaikan Holiday Inn Helsinki City Centrestä vastaanottovirkailijana, ja rehellisesti sanottuna se on mun mielestä ollut aika stressaavaa ja vaikeaa! Toivotaan, että se helpottaa siitä sitten kun on hetken aikaa siellä on. Tekis mieli ryhtyä takas lomalle, mutta noita laskuja pukkaa postiluukusta sitä mukaa että kai niitä töitä on tehtävä..... Onneksi huomenna pääsen viettämään puolitoistaviikkoista lomaani ensin Tampereelle Nellin luokse, sitten Lontooseen kaverini Krissien kanssa ja loppuviikoksi Essexiin Helenan hoiviin. En malta odottaa! Matkalaukku on vihdoin tossa vieressä pakattuna, ja nyt pitäs vaan mennä nukkumaan että sais joskus herätäkin! En vaan jaksais.


Valmistujaiset ja ihana Nelli!

Maailman ihanin kesäilta Koffin puistossa med Nitin


Mansikoita Kauppatorilla


Mikan ja Sailan tuparit


Ranskalainen vieraamme Lise ja ysäribileet!


Rakastin Flow:ssa tota värikästä bussipysäkkiä :D


Hanna & minä Flowssa

i believe in this fire burning inside of me

Oon asunut nyt Lontoossa yhteensä 127 päivää ja jäljellä on enää 17 kokonaista. Viime viikot on ollut ihania, oon tehnyt ja nähnyt paljon kaikkea, tutustunut uusiin ihmisiin ja ajatellut että mun on vihdoin hyvä täällä. Samalla musta kuitenkin tuntuu myös etten oikeen tiedä missä loppujen lopuksi tahtoisin olla. Viikonlopun vietin kaverin luona pohjois-Walesissa, ja kun näin miten onnellinen se oli siellä omassa kotipaikassaan, tuli mullekin ihan hirveä kaipaus kotiin. Matkustaminen on ihanaa, mutta se mitä oon ystävien ja perheen lisäksi kaivannut eniten, on se tietty tuttuus ja se, että tietää miten asiat toimii.

Pari päivää sitten kuuntelin biisiä missä laulettiin home is where your heart is, find where you belong and start to take control ja rupesin itsekin miettimään mihin mä oikein kuulun ja missä mun koti on. Täällä on hyvä olla nyt, mutta silti musta tuntuu että jakaudun kahtia, enkä tiedä missä haluaisin loppujen lopuksi asua. Mulla on kamala ikävä Suomea, mutta tiedän myös että kun menen sinne takaisin kahden ja puolen viikon päästä, tuun vuorostani ikävöimään Lontoota. Tiiän että oon vielä nuori, ja ehkä mun ei kuulukaan vielä tietää mihin kuulun, mutta välillä musta tuntuu etten sovi minnekään. Entä jos missään ei oo koskaan hyvä, jos aina vaan kaipaan jonnekin muualle?

Pelottaa hirveesti palata kotiin, koska pelkään sitä kulttuurishokkia joka iskee kun on vihdoin tottunut uuteen paikkaan, ja sitten palaakin paikkaan missä ihmiset on jatkanut elämää samaan malliin ja mikään ei ole muuttunut vaikka itse onkin.

oh boy you've left me speechless

Vajaan tunnin päästä koittaa lähtö Hartwall Areenalle jossa nään varmaan tän vuoden odotetuimman keikkani aka Lady Gagan! Rakastan sitä naista ihan liikaa ja toivon niin paljon että keikka on kaikkien odotusten arvoinen. Onneksi eilisestä ensimmäisestä keikasta on kuullut niin paljon kaikkea hyvää että enköhän lähde tänään Pasilasta aika sanattomana kotiin.





Sinänsä keikka osui vähän ikävälle päivälle koska en nyt pääse DTM:n Gaga-jatkoille seuraavan aamun herätyksen ollessa niinkin mukavaan aikaan kuin 04.00. Lento Tukholmaan lähtee nimittäin jo 06.55 ja kentällä on oltava viideltä, huoh. No, turha valittaa kun kaikkea kivaa on nyt niin paljon saman viikonlopun aikana, ja ensi viikollakin pääsen rentoutumaan mummolaan & näkemään vähän Tamperetta Nellin johdolla.

Trevlig veckoslut alla ja sitä rataa!

you see me dancing but i never ever like to talk

Noniiin, jospa nyt yritettäisiin taas ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa! Parin kuukauden aikana olen käynyt mm. kahden kaverin kanssa viettämässä lomaviikon Kyproksella Agia Napassa, ja se oli kyllä paras idea pitkään aikaan! Loman jälkeen tosiaan jäi hirveen energinen ja elämäniloisempi fiilis (hetkeksi ainakin) vaikka miljoona koulutehtävää jäikin rästiin. No, onneksi niistäkin viimeisen tein juuri pari minuuttia sitten loppuun, huh!

Matkakuume Kyproksesta kyllä jäi, ja varattiinkin yhden matkakaverin kanssa melkein heti uusi matka, ja ylihuomenna koittaakin lähtö minilomalle Tukholmaan. Aikomuksissa on nähdä ainakin Birger Jaarlin patsas (älkää kysykö), kuninkaanlinna, vanha kaupunki ja TopShop! Niin, ja kauniita ja vaikeasti tavoiteltavia ruotsalaisia miehiä. Alle kuukauden päästä lähdemme myös matkailuluokan kanssa opintomatkalle Lontooseen, aka lempikaupunkiini maailmassa.

Lontooseen käy matkani myös tammikuussa viideksi kuukaudeksi, sillä sain sieltä työssäoppimispaikan. Mielialani asiasta vaihtuu noin minuutin välein paniikista ja innostuksesta ahdistukseen ja suruun. Tätä olen odottanut ja toivonut koko opiskeluaikani tässä koulussa, mutta nyt kun sain kuulla sen olevan oikeasti mahdollisuus alkaakin ahdistaa. Ensinnäkin joudun jättämään terapian kesken, ja se on oikeasti tosi huono juttu, koska en välttämättä saa enää jatkaa sitä (luultavasti en) ja siitä olisi voinut olla vaikka kuinka paljon hyötyä. Näin myös taannoin aika paljon vaivaa sen saamiseksi. Ahdistaa myös yksinäisyyden pelko, ja se, että mitä jos erkaannun kaikista kavereista täällä? Tiedän että oikeasti se on aika naurettava pelko, sillä eihän viisi kuukautta loppujen lopuksi ole niin pitkä aika, mutta silti. Vainoharha-Laura nostaa päätään. Toivoin (ja toivon edelleen) loppuun asti että Nelli olisi päässyt myös Lontooseen, sillä meillä olis varmasti ollut ihan maailman parasta, ja paljon vähemmän pelottavaa! Mutta ehkä kasvan nyt sitten ihmisenä ja sitä rataa. Tosin isän vaimo Katja kannustavasti muistutti ettei ongelmiaan voi paeta toiseen maahan. Sellasta.

Tälläseltä oon viime aikoina näyttänyt:



ja näin onnellisia oltiin nellin kanssa kyproksella (ja kohta toivottavasti myös tukholmassa!)