Onnellisuusprojekti

Oho, kulunut taas pari kuukautta viime kirjoituskerrasta! Tästäkään postista ei tule pitkä, eikä nämä kuvat liity aiheeseen juuri mitenkään, mutta koska olen halunnut päästä käyttämään niitä niin päätin kuvittaa tämän postauksen niillä. Kuvat on otettu kesäkuussa Kasabianin keikalta, joka muuten oli yksi parhaista keikoista joilla olen koskaan ollut. Ah, oon edelleen ihan fiiliksissä kun vaan ajattelinkin koko iltaa!





Anyway, olen lukenut viime viikkoina kirjaa nimeltä The Happiness Project. Siinä kirjoittaja päätti yrittää parantaa elämänsä laatua keksimällä jokaiselle kuukaudelle erilaisia pieniä tavoitteita ja sitten tarkkailla edistävätkö nämä onnellisuutta. Päätin kokeilla itse samaa, sillä olen huomannut aikaisemmin kun olen yrittänyt muuttaa pahoja tapojani tai aloittaa uusia hyviä, yritys on kaatunut siihen että olen varmaan ns. haukannut liian ison palan yhdellä kertaa. Ajattelin siis että jos ottaisin asiat kuukausi kerrallaan ja lisäisin joka kuussa uusia, pienehköjä tavoitteita, ehkä onnistumisprosentti voisi olla suurempi. Ajattelin aloittaa ensimmäisillä tavoitteilla nyt ja yrittää toteuttaa niitä syyskuun loppuun asti ja lisätä uusia lokakuun alussa. Elo- ja syyskuun tavoitteeni ovat:

- Juoda joka aamu herätessäni lasin vettä
- Käydä ainakin kerran viikossa lenkillä, mielellään kolme
- Ulos lähtiessä juoda max. 3 alkoholipitoista juomaa






Wish me luck! Kerron kuukauden päästä miten kävi.

In English: Been reading a book called The Happiness Project and decided to try out a little project of my own as well. My goals for August and September are: drink a glass of water every morning when I wake up, go for a walk at least once a week and when going out not to drink more than 3 alcoholic drinks. Wish me luck! Oh and PS: these pictures have nothing to do with the text, they're just random snaps from the amazing Kasabian concert I went a while back.

and in the morning there'll be hope, in the morning there'll be light

Mä sain työpaikan! WOOHOO!!! Tämä siis tarkoittaa sitä, että ellei työ ole jostain syystä ihan kamalaa, niin tää tyttö jääkin nyt Lontooseen vähän pidemmäksi aikaa! Jotenkin ihana tunne kun asiat on nyt vähän varmemmalla pohjalla ja voin vaikka tilata lehden kotiin, tehdä oikean puhelinliittymän ja kaikkea muuta mitä oon miettinyt etten viitsi tehdä vielä koska en tiedä milloin pitää rientää jo takaisin kotiin.

Olisitte vaan nähneet mun riemuidiootti-ilmeen tänään saatuani sen ihanan puhelun jossa kerrottiin työpaikasta. Kävelin auringonpaisteessa (!!!) Leytonin asemaa pitkin kestohymy liimattuna naamalle ja taisin muutaman hyppyaskeleenkin hypähtää. Kuulokkeissa soi tää josta on tullut mulle nyt ikuisesti tän päivän tunnusbiisi, niin ihana!





Tiistaina kävin moikkaa Hannaa Uxbridgessa joka oli ihan hirveen söpö paikka! Päivä oli myös ensimmäinen päivä tänä vuonna kun sain kävellä ilman takkia ulkona ja se tuntui ehkä maailman parhaalta. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin uusi, työhaastattelua varten ostettu, kynähameeni. Kannatti ilmeisesti ostaa!







Kuunnelkaa Mystery Jetsiä, se on ihana!



In English: I GOT A JOB!! This means, if the work is not completely horrible, that this girl is staying in London. Wooooo!! On Tuesday I went to see Hanna to Uxridge (such a cute place). It was the first day of the year that I could walk outside without a coat and it felt amazing.

anything could happen

Miksi koko ajan sataa? Vaikka se tekeekin syksymusiikin kuuntelemisesta ja teen juomisesta tunnelmallisempaa, haluaisin oikeasti (!) myös käydä vaikka niillä lenkeillä. Tänään oli kaupungilta kotiin palatessa tarkoitus kävellä Esplanadin kautta Hakaniemeen ja ottaa vasta sieltä metro kotiin, mutta hetken yritettyäni tulin siihen tulokseen että sateella ja tuulella oli yksinkertaisesti ylilyöntiasema. Päätin sitten yrittää edes kotona saada jotain aikaiseksi, joten rupesin täyttämään uutta muistikirjaani johon kirjaan tästä lähtien kaikkia pikkuasioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja rustaan erilaisia tehtäviä sekä kirjaan ylös liikuntasuorituksia ja syömisiäni.



Ostin tänään myös Keel'sin Simple Diary- päiväkirjan, jossa on joka päivälle erilainen sivu johon täytetään mitä hauskimpia juttuja. Otin muutamasta sivusta kuvan esimerkkinä:

takes one to know one, honey

Viime päivät, tai ehkä jopa viikot, on ollut vähän kummallisia. Ihan kun olis elänyt vuoristoradassa. Oon ollut välillä onneni kukkuloilla, ja ihastellut miten uskomattoman kaunis Helsinki on ja oikeesti miten paljon mä tästä kaupungista tykkään. Ennen kun lähdin Moskovaan kävin hakemassa viisumini Eirasta ja oli sellanen täydellinen aurinkoinen syysilma ja yllätin itseni valitsemalla ratikan sijasta kävelyn (no, ainakin muutaman pysäkin ajaksi) ja valokuvaamisen. Se oli sellanen hetki että vaikka olin yksin, ei voinut muuta kun hymyillä typerän näkösenä, koska tunsin oloni niin kotoisaksi. Näiden tunteiden vastapainona sitten on ollut lattialla itkemistä ja tietokoneen hakkaamista sen vuoksi ettei langaton yhtys toimi tai pelottavia ajatuksia illalla niin ettei saa unta koska ei halua sulkea silmiään. Ehkä se on jotain syysväsymystä, mutta oon onnellinen että ainakin välillä päiviin mahtuu myös noita uskomattoman ihania hetkiä.







Viime viikkoina oon myös alkanut Nellin inspiroimana innostumaan enemmän ja enemmän tatuoinnin ottamisesta. Haluaisin tämän Marilyn Monroen siteerauksen muistutukseksi itselleni: "Just because you fail once, doesn't mean you're gonna fail at everything. Keep trying, hold on, and always, always believe in yourself, because if you don't, then who will?". Ongelmana on vain se, että a) en kestä kipua, b) en tiedä miten sen asettelisin ja millaisilla kirjaimilla ja c) en tiedä mihin sen ottaisin! Näitä asioita pitää varmasti kuitenkin miettiä aika pitkään, koska sen kanssa eletään sitten loppuelämä.



Tänään mulla alkaa neljän päivän yövuoroputki, ja pikkasen ahdistaa ensimmäinen yö kun en ole saanut nukuttua. Onneksi se alkaa vasta keskiyöllä, että ehkä ehdin nukkumaan illalla vielä "päikkärit". Sitä ennen käydään Lauran kanssa kävelyllä rannassa, ja teen jotain niin hyvää ruokaa mitä viidellä eurolla saa. Ensi viikolla mennään saman Lauran kanssa ex-tempore katsomaan Maria Menaa, enkä juuri nyt oikein pysty kuuntelemaan yhtään mitään muuta. Tää uusi levy on ihan uskomattoman ihana.