we held gold dust in our hands

Oon taas ihan myöhässä tämänkin postin kanssa, oli tarkoitus kirjoitella jo paljon aiemmin mutta aina muka on jotain muuta. Muutenkin oon luvannut itselleni että kirjottelisin enemmän mutta what can you do kun ei saa otettua itseään niskasta kiinni. No kuitenkin. Olin viime viikonloppuna Eurassa mummulassa, ja käytiin pari kertaa oikeen pitkällä kävelyllä sopivasti auringon laskun aikaan ja otin miljoona ihanaa kuvaa jotka eivät kuitenkaan koneella näyttäneetkään enää yhtään niin kivoilta. Epäilen vähän noita mun kameran käyttötaitoja...







Käytiin sunnuntaina juhlimassa isän veljen 50-vuotisjuhlia ja koska kukaan ei ollut kertonut mulle että kyseessä oli vähän hienompikin juhla, en tietenkään ollut ottanut mukaan mitään trikoohametta asiallisempaa. Tämä kääntyi kuitenkin omaksi onnekseni sillä pääsin lainaamaan ihanaa mustaa mekkoa jossa tunsin itseni ihan Mad Menin Joaniksi. Oli kiva kopista ympäri juhlasalia ja kuvitella itsensä hetkeksi 60-luvun mainostoimistoon.





Sukuloinnin lisäksi olen lähinnä käynyt töissä, käynyt äidin kanssa mini-Tampere reissulla kuuntelemassa Kerkko Koskinen Kollektiivin keikkaa sekä katsonut kaikkia tauolta palanneita tv-sarjoja. Äsken katsoin juuri American Horror Storyn toisen kauden ensimmäisen jakson ja kadun sitä jo nyt. En ole koskaan ollut kauhun ystävä, mutta tähän sarjaan jäin vähän vahingossa koukkuun ja nyt on pakko katsoa loppuun asti (sormien välistä.) Pelottaa ihan pikkasen mennä nukkumaan...

anything could happen

Miksi koko ajan sataa? Vaikka se tekeekin syksymusiikin kuuntelemisesta ja teen juomisesta tunnelmallisempaa, haluaisin oikeasti (!) myös käydä vaikka niillä lenkeillä. Tänään oli kaupungilta kotiin palatessa tarkoitus kävellä Esplanadin kautta Hakaniemeen ja ottaa vasta sieltä metro kotiin, mutta hetken yritettyäni tulin siihen tulokseen että sateella ja tuulella oli yksinkertaisesti ylilyöntiasema. Päätin sitten yrittää edes kotona saada jotain aikaiseksi, joten rupesin täyttämään uutta muistikirjaani johon kirjaan tästä lähtien kaikkia pikkuasioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja rustaan erilaisia tehtäviä sekä kirjaan ylös liikuntasuorituksia ja syömisiäni.



Ostin tänään myös Keel'sin Simple Diary- päiväkirjan, jossa on joka päivälle erilainen sivu johon täytetään mitä hauskimpia juttuja. Otin muutamasta sivusta kuvan esimerkkinä:

takes one to know one, honey

Viime päivät, tai ehkä jopa viikot, on ollut vähän kummallisia. Ihan kun olis elänyt vuoristoradassa. Oon ollut välillä onneni kukkuloilla, ja ihastellut miten uskomattoman kaunis Helsinki on ja oikeesti miten paljon mä tästä kaupungista tykkään. Ennen kun lähdin Moskovaan kävin hakemassa viisumini Eirasta ja oli sellanen täydellinen aurinkoinen syysilma ja yllätin itseni valitsemalla ratikan sijasta kävelyn (no, ainakin muutaman pysäkin ajaksi) ja valokuvaamisen. Se oli sellanen hetki että vaikka olin yksin, ei voinut muuta kun hymyillä typerän näkösenä, koska tunsin oloni niin kotoisaksi. Näiden tunteiden vastapainona sitten on ollut lattialla itkemistä ja tietokoneen hakkaamista sen vuoksi ettei langaton yhtys toimi tai pelottavia ajatuksia illalla niin ettei saa unta koska ei halua sulkea silmiään. Ehkä se on jotain syysväsymystä, mutta oon onnellinen että ainakin välillä päiviin mahtuu myös noita uskomattoman ihania hetkiä.







Viime viikkoina oon myös alkanut Nellin inspiroimana innostumaan enemmän ja enemmän tatuoinnin ottamisesta. Haluaisin tämän Marilyn Monroen siteerauksen muistutukseksi itselleni: "Just because you fail once, doesn't mean you're gonna fail at everything. Keep trying, hold on, and always, always believe in yourself, because if you don't, then who will?". Ongelmana on vain se, että a) en kestä kipua, b) en tiedä miten sen asettelisin ja millaisilla kirjaimilla ja c) en tiedä mihin sen ottaisin! Näitä asioita pitää varmasti kuitenkin miettiä aika pitkään, koska sen kanssa eletään sitten loppuelämä.



Tänään mulla alkaa neljän päivän yövuoroputki, ja pikkasen ahdistaa ensimmäinen yö kun en ole saanut nukuttua. Onneksi se alkaa vasta keskiyöllä, että ehkä ehdin nukkumaan illalla vielä "päikkärit". Sitä ennen käydään Lauran kanssa kävelyllä rannassa, ja teen jotain niin hyvää ruokaa mitä viidellä eurolla saa. Ensi viikolla mennään saman Lauran kanssa ex-tempore katsomaan Maria Menaa, enkä juuri nyt oikein pysty kuuntelemaan yhtään mitään muuta. Tää uusi levy on ihan uskomattoman ihana.