it feels like there's a big one round the corner

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, mutta koska edellispäivänä oli samanlainen kuulas ilma ja en ottanut kameraa mukaan päätin käyttää näitä korvikkeina. Mulla on nyt loma ja vaikka loppuviikko onkin aika hektinen niin ainaki nämä pari viikon ensimmäistä päivää ovat koostuneet aurinkoisista kävelyistä, elokuvista, teestä ystävien kanssa ja sainpa jopa pestyä kaksi koneellista pyykkiäkin. Mulla on ihan kevätfiilis ja en suostu katsomaan nyt ikkunasta ulos sillä siellä kuulemma sataa. Katson siis näitä kuvia, kuuntelen repeatilla tätä Elbown biisiä ja leikin että jos avaisin verhot sokaistuisin auringonpaisteesta.









The way the day begins
Decides the shade of everything

In English: Looking at pictures from few days ago when it almost felt like Spring. Now I refuse to open my curtains because apparently it's back to gray and rainy. Come back sun!

wear the scars to show from where I came

Tajusin juuri etten koskaan tehnyt marraskuupostausta Instagram-kuvien muodossa, joten tulkoon se nyt hieman myöhässä. Olen ollut pari viime päivää vähän kipeänä ja tässä istuessani reikäisessä Nirvana-paidassani yltä päältä nachomuruissa on kiva katsoa näitä kuvia ja muistaa että joskus olen osannut näyttää ihan ihmiseltäkin. Voisinkin käydä kylvyssä tämän julkaisemisen jälkeen, se ainakin tuo muutamaksi nanosekunniksi freesi(hkön) olon.



Voitteko kuvitella että Lontoo näytti vielä tällaiselta marraskuussa?! ♥



Ystäväni Sandran kanssa Camdenissa ; Regent's Streetin jouluvalot syttyivät



Innokkaasti lähdössä katsomaan The Nationalin keikkaa; Lontoo 32:sta kerroksesta katsottuna



Hauskoja katukylttejä, tässä baarissa on varmaan pakko joskus käydä; iskän kanssa Leyton Orientin matsissa

Oon kuunnellut koko päivän Manic Street Preachersia, en malta odottaa että nään ne parin kuukauden päästä! Pitäisi kuunnella varmaan vähän enemmän myös näitä uusia levyjä, mutta juuri nyt tekee mieli vaan fiilistellä tätä ja muita ysärillä ilmestyneitä. Tulee mieleen elävästi kun iskä soitti näitä Kontulassa, en tajua miten siitäkin on jo ikuisuus! Aika menee ihan liian nopeasti.



In English: My November in Instagram pictures. Also looking forward to seeing Manic Street Preachers in March, never thought I'd actually get to see them in a concert so I'm super excited!

bright and brilliant – kind of like I like my women

Bändisuositus: Rizzle Kicks ♥

Löysin nää pojat nyt viime vuonna ihan kunnolla toisen levyn avulla, ja vaikka oon kyllä kuunnellut bändiä jo aikasemminkin ja tykännyt, niin nyt viime vuonna julkaistu Roaring 20s vei mut lopullisesti mukanaan. Ekalta levyltä tuttu kieli poskessa meininki on vielä tallella mutta näissä biiseissä on jotain paljon muutakin, ehkä sellaista kannanottamista enemmän. Musta on ainakin hirveän piristävää kun hiphop-biisissä lauletaan että "I don't want a bad bitch, I want a girl that will slap up a guy that calls her a bad bitch". Tai että toinen bändin jäsenistä puhuu haastattelussa näin:

"I like to think people are more aware of equality and women’s rights but I think there’s definitely some huge grey areas. I feel like it’s young women that are more aware of female rights rather than this generation as a whole. There’s a part of this generation that is just hugely ignorant because of how accessible everything is." (Lähde)





Aika ihania!

In English: The abslutely lovely boys of Rizzle Kicks. I really recommend them, I think they're a really fresh breath of air in hip hop today.

and in the morning there'll be hope, in the morning there'll be light

Mä sain työpaikan! WOOHOO!!! Tämä siis tarkoittaa sitä, että ellei työ ole jostain syystä ihan kamalaa, niin tää tyttö jääkin nyt Lontooseen vähän pidemmäksi aikaa! Jotenkin ihana tunne kun asiat on nyt vähän varmemmalla pohjalla ja voin vaikka tilata lehden kotiin, tehdä oikean puhelinliittymän ja kaikkea muuta mitä oon miettinyt etten viitsi tehdä vielä koska en tiedä milloin pitää rientää jo takaisin kotiin.

Olisitte vaan nähneet mun riemuidiootti-ilmeen tänään saatuani sen ihanan puhelun jossa kerrottiin työpaikasta. Kävelin auringonpaisteessa (!!!) Leytonin asemaa pitkin kestohymy liimattuna naamalle ja taisin muutaman hyppyaskeleenkin hypähtää. Kuulokkeissa soi tää josta on tullut mulle nyt ikuisesti tän päivän tunnusbiisi, niin ihana!





Tiistaina kävin moikkaa Hannaa Uxbridgessa joka oli ihan hirveen söpö paikka! Päivä oli myös ensimmäinen päivä tänä vuonna kun sain kävellä ilman takkia ulkona ja se tuntui ehkä maailman parhaalta. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin uusi, työhaastattelua varten ostettu, kynähameeni. Kannatti ilmeisesti ostaa!







Kuunnelkaa Mystery Jetsiä, se on ihana!



In English: I GOT A JOB!! This means, if the work is not completely horrible, that this girl is staying in London. Wooooo!! On Tuesday I went to see Hanna to Uxridge (such a cute place). It was the first day of the year that I could walk outside without a coat and it felt amazing.

it ain't me, babe

Hoi toverit! On tehnyt taas useammankin kerran mieli kirjotella tänne mutta en oo viikkoihin jaksanut ladata kameran akkua joten en oo myöskään siis ottanut kuvia. Mutta nyt on sen verran tylsää (ja myös hyvä fiilis!) niin ajattelin kirjotella ja keksiä satunnaisia kuvia arkistoista.

Tajusin muuten just tätä kirjottaessani että oon asunut tässä talossa nyt jo yli kuukauden, mihin aika oikeen menee? Mun pitäs varmaan tehdä taas se sellainen lista asioista mitä haluun Lontoossa tehdä ja lähteä toteuttamaan sitä, ei sitä kuitenkaan varmasti tiedä kuinka kauan tuun vielä täällä olemaan. Huomenna mennään paikallisen kaverin kanssa katsomaan vähän pohjoismaalasia (suomalainen Delay Trees esiintyy myös!) bändejä pääsiäisloman kunniaksi ja sitä ennen aion ihan oikeesti mennä nettikahvilaan (katsoin jo osoitteen ja hyvän reitinkin!) parantelemaan ja printtaamaan CV:täni samalla kun odottelen että kaveri pääsee töistä.


Auringon puutteesta huolimatta viime viikolla oli sen verran plussa-asteita että pystyi istumaan (takki päällä) lämpölamppujen avustuksella terassilla!


Lääkärireissulla bongasin vahingossa paikallisen jalkapallojoukkueen stadionin! Ärsytti että toi auto oli tiellä niin en saanut kunnon kuvaa :(


Kuka tunnistaa mistä leffasta?

Tänään oon ollut hirveen hyvällä tuulella. Aamulla herätessäni ainakin luulen nähneeni auringon pilkistävän pilvien takaa muutaman minuutin ajan joka piristi hetkellisesti ihan älyttömästi sillä täällä ei olla taidettu nähdä vilaustakaan auringosta ainakaan viikkoon. Päätin etten enää kiduta itseäni katsomalla Forecan kymmenen päivän ennustuksia vaan meen päivä kerrallaan ja otan ilon irti noista kahden minuutin aurinkoisista hetkistä. Oon tän viikon ollut töissä toisessa kahvilapisteessä kuin yleensä ja toinen asia mikä piristi tänään suunnattomasti oli se että sain kuulla pääseväni huomenna takaisin omaan pisteeseeni josta tykkään huomattavasti enemmän. Wohoo! Muistin tänään myös yhden lemppari soundtrackeistani eli Walk the Linen ja oon tanssinut ympäri huonettani Joaquin Phoenixin ja Reese Witherspoonin tahtiin.





In English // I've been in a really good mood today! The sun was shining (well, for at least two minutes...), Easter bank holidays are on their way and I'm going to see a Finnish band play tomorrow with a friend. I also rediscovered the Walk the Line soundtrack and have been dancing around in my room listening to those awesome tunes.

tea-hee

Ostin tänään itselleni vihdoin kunnon teemukin! Teen suurkuluttajana on tärkeää että on oma luottomuki joka ei ole liian pieni eikä liian iso, ja jossa on joku kiva piristävä kuva tai teksti. Tähän mennessä oon käyttänyt tämän huushollin kaikkien yhteisiä mukeja mutta ne on aivan liian tylsiä ja aivan liian pieniä. Tänään siis kauppareissullani bongasin kolmen punnan söpön teemukin jonka tuotot kaiken lisäksi menevät hyväntekeväisyyteen! Jee. Kuva on vähän epäselvä, sillä flunssaisuuteni ja meikittömyyteni pakotti tekemään siitä mustavalkoisen....



Flunssan edelleen jyllätessä oon yrittänyt keskittää ajatukseni positiivisiin asioihin (kuten teen juomiseen) ja siihen että yhdestä maailman parhaasta tv-sarjasta tehdään viimein ensi vuodeksi elokuva. Nyt on toverit muuten hyvä aika alkaa seurata Veronica Marsia, sillä se tulee olemaan seuraavan vuoden aika pinnalla elokuvan vuoksi. Tässä ihan loistava promo sarjasta, harmi vaan ettei ole parempilaatuinen. Jos saisin olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, valitsisin varmasti Veronican, antaisin mitä vaan ollakseni niin sanavalmis ja sassy!

Veronica Marsin lisäksi flunssaa on helpottanut The Shinsin kuunteleminen ja ajatukset kesästä. Toivottavasti siitä tulee tänä vuonna vähän lämpimämpi kuin viime vuoden!



In English // Still sick with the stupid cold! I've been trying to only think of happy things, like my new adorable tea-mug, the fact that there's gonna be a Veronica Mars movie and listening to The Shins and wishing for summer. Back to work on Wednesday, hopefully I'll be all better by then!

oh i should loosen up, baby i know, but i get angrier with age

Taistelin eilen koko päivän pahaa tuulta vastaan. Olin edellisyön yövuorossa, ja koska heti tälle päivälle oli laitettu suoraan aamuvuoro, piti eilen herätä naurettavan kolmen tunnin yöunien jälkeen jotta pääsisi taas illalla ajoissa nukkumaan. Tämä siis lienee suurin syypää koko päivän pinnan alla (enemmän tai vähemmän) kyteneeseen vihaan. Tiuskin ihmisille joiden ei sitä olisi tarvinnut kuunnella ja jouduin laskea kymmeneen useampaan otteeseen etten menettäisi malttiani ihan totaalisesti.

Pyrin kuitenkin koko ajan tiedostamaan, että kaikki tämä johtuu vain siitä että olin niin väsynyt, ja että asiat joista tulin vain huonommalle tuulelle eivät olisi jonain toisena päivänä hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Perspektiivin löytäminen voi olla hankalaa, mutta vaivannäön jälkeen ihanan helpottavaa.

Suurin pelastukseni oli kuitenkin musiikki! On ihmeellistä miten nopeasti syke laske kun kuuntelee jonkun toisen raivoamista ilman että tarvitsee itse ruveta riehumaan. Illalla olikin jo huomattavasti parempi olo, kiitos vaan The Strokesille! Iso kiitos myös pikkusisaruksille jotka juoksivat mua ovelle vastaan niin suurella vauhdilla että meinattiin kaikki kaatua rappukäytävään. Toivoisin että ne pysyisivät aina tollaisina.

live fast, die young, be wild and have fun

Huomenna lähden taas pitkästä aikaa mummulaan, ja oon ihan super fiiliksissä kaupungista pois pääsystä. Foreca lupasi puolipilvistä säätä eikä yhtään sadetta, ja se sopii mulle enemmän kuin hyvin. Aion yrittää päästä käymään pari kertaa kävelyllä ja saada luettua kuningatar Elizabet I:stä kertovan elämänkerran loppuun (ei ollut muuten silläkään naisella hirveen helppoa!). Pohdin hetken ottaisinko kannettavan mukaan, mutta päädyin lopulta siihen että jätän sen kotiin, sillä tekee varmaan ihan hyvää keksiä muutaman päivän ajan jotain muutakin tekemistä... Wish me luck!

Ps. Miksi en ole Lana Del Rey?



And if I said that I didn’t plan for it to turn out this way, I’d be lying — because I was born to be the other woman. I belonged to no one — who belonged to everyone, who had nothing — who wanted everything with a fire for every experience and an obsession for freedom that terrified me to the point that I couldn’t even talk about it

i bite my tongue and torch my dreams

Tauti alkaa pikkasen vihdoin hellittämään, ja päätin että nyt on aika jälleen ryhdistäytyä. Tuntuu että mun pää on yhtä sekasin kun kotona oleva sotku, ja teinkin äsken siivousohjelman joka on sen verran helppo että ehkä saan kohta selvitettyä sekä mielen että kämpän. Ryhdistäytymiseen kuuluu myös kävelyiden aloittaminen uudelleen, ja terveellisesti syöminen, koska muistan olleeni viime keväänä paljon paremmassa kunnossa kun elin vähän paremmin. Oon kai aina ollut vähän sellanen ihminen joka tarvitsee rutiinia elämäänsä, sillä nyt olo on ollut vaan enemmän tai vähemmän irrallinen.

Viikonloppuna juhlittiin ihanan kaverin synttäreitä, ja tänä lauantaina luvassa olisi toiset. Sitä ennen aion käydä ainakin yhdellä kävelyllä, käydä katsomassa On the Roadin vihdoin elokuvissa ja kokeilla tehdä vähän onnellisuusharjoituksia (kyllä) uudesta kirjastani jonka sain lainaan. Wish me luck!



Löysin myös aivan ihanan uuden bändin josta oon super-onnellinen, kuunnelkaa:

“Remember that at any given moment there are a thousand things you can love.”

Huh huh nyt väsyttää! Vietin viime viikolla viisi päivää mini Suomi-roadtripillä, ja nyt on vähän kuollut olo... Reissussa oli kuitenkin ihanaa, ja uskomatonta kyllä, ilmatkin suosivat meitä koko viikon joka oli aika odottamatonta ottaen huomioon millainen tämä kulunut kesä on ollut.. Reissumme kulki siis reittiä Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Turku-Helsinki, joista ainoastaan Jyväskylä oli minulle entuudestaan tuntematon (mutta aivan ihanan positiivinen yllätys!), ja muut kaupungit vaan vanhoja suosikkeja. Reissu koostui muun muassa ihanista kesäpäivistä, uusista kivoista tuttavuuksista, baarikierroksista ja turistin leikkimisestä. Käväisinpähän myös Jyväskylän ralleissa, pelkästään toteamassa ettei tarvitse sellaisiinkaan lähteä enää uudelleen...











Nyt näin post-reissu-depressioissani yritän pitää mielessäni tuon otsikon lainauksen, ja myös Frank Turnerin kuuntelu ja lyriikat muistuttaa siitä, että elämässä on vielä niin paljon ihmeteltävää ja ihania juttuja, että turha jäädä makaamaan sängyn pohjalle ja rypeä itsesäälissä. Siispä lähden nyt ostamaan mansikoita ja odottelemaan että pääsen maailmalta kotiutuneen ystäväni kanssa piknikille, jee!



so why are you sat at home?
you're not designed to be alone
you just got used to saying "no"
so get up and get down and get outside
cos it's a lovely sunny day
but you hide yourself away
you've only got yourself to blame
get up and get down and get outside

Ihanaa alkavaa viikkoa murut! ♥

"If you don’t go for things, if you don’t throw yourself into a situation, then you’ll never know what might have been. Do you know what I mean? Life is short."

Tajusin juuri että on kulunut tasan vuosi siitä kun Amy Winehouse kuoli. Oon kuunnellut Amya jo vuosia, mutta tuntuu että vasta viime aikoina oon oikeasti rakastunut artistiin ja sisäistänyt miten upea tulkitsija hän oikeasti oli. On sääli että ihmiset niin usein muistavat Amysta vain huonon julkisuuskuvan ja huumeet, ja unohtavat että kaiken sen sotkun takana oli ihan äärimmäisen lahjakas nainen. Winehousella oli jotenkin niin uskomaton ääni että sitä kuunnellessa nousee pintaan vahvasti niin monet eri tunteet, ja se jos joku kertoo hyvästä artistista. Oon hirveän huono pukemaan sanoiksi tälläsia juttuja, joten annetaan musiikin puhua puolestaan:





Lopussa kuuluu kun Amy puhuu biisin alkuperäisestä esittäjästä Donny Hathawaysta: "He couldn’t contain himself. He had something in him, you know?”. Samaa voisi varmaan sanoa Amysta itsestään.



♥

kuva: http://avenigma.tumblr.com/

why live in the world when you can live in your head?

Täällä kirjoittelee hurjan väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi Laura! Terveisiä siis Ruisrockista, josta juuri palailin muutama tunti sitten. En ole ikinä ollut erityisen hyvä arvostlemaan keikkoja sun muita, joten tyydyn vain sanomaan että olipa jälleen kerran kiva festarikokemus ja sain todistaa muutamaa niin upeaa keikkaa että oon edelleen ihan fiiliksissä. Paras oli oikeutetusti perjantain pääesiintyjä Pulp joka ainakin omalla kohdallani jopa ylitti odotukset. Muutamia biisejä jäi kaipaamaan mutta niinhän se taitaa olla aina.







Aivan ihana oli myös Cardigans, joka soitti lempilavallani rannassa ja oli ehkä täydellisin kesäillan bändi ikinä. Ei hetkeen oo hymyillyttänyt niin paljon kun sillä hetkellä kun lauloin You're the Stormia täysillä mukana, aurinko paistoi ja vieressä oli MERI. Ja sitten ne lauloi Communicationsin vikana ja melkeen vähän itketti. Ihanat!

rainy days and mondays

Niin mikä kesä? En voi uskoa että huomenna muka alkaa heinäkuu eikä koko ensimmäisen kesäkuukauden aikana ole ollut yhtäkään sellaista päivää että olisi voinut mennä esimerkiksi rannalle. Onneksi tällä hetkellä sade kuitenkin sopii fiilikseeni enemmän kuin hyvin, sillä makoilen edelleen sängyn pohjalla ja sateen ääni ikkunaa vasten kuulostaa ihanan rauhoittavalta. Löysin sadepäivien soittolistaltani sitä paitsi uudelleen Anna Calvin, joka sopii enemmän kuin hyvin tähän iltaan ja mielentilaan.

(Jos nyt ensi viikolle tulisi kuitenkin jo niitä aurinkoisiakin päiviä, jooko?)

ja vaikka on pahaa, alussa on aina

Asiat jotka piristävät nyt kun makaan nuhaisena sängyn pohjalla neljättä päivää:

- PMMP:n uusi levy

(Vaikka petyin kyllä vähän levyyn kokonaisuutena, mutta kuka tietää, ehkä se tarvitsee vielä vain lisäkuuntelua ja totuttelua. Muutama biisi nousee kirkkaasti yli muiden, ja allaoleva on yksi niistä.)



- Ajatus siitä että ensi viikolla on ihanat ilmat ja olen päättänyt olla TERVE! Tieni vie Ruisrockiin tasan viikon päästä perjantaina, ja oon nyt jo ihan fiiliksissä kaikista loistavista artisteista joita siellä on. Eniten odotan varmaan Pulpia, The Cardigansia ja no, PMMP:tä.



- Muistot keskiviikkoisesta Kentin keikasta. Hieman ärsytti kyllä kun en voinut tanssia tavalliseen tapaani flunssan takia, mutta bändi oli yhtä hyvä kuin aina. Laskettiin että ollaan Hannan kanssa nähty Kent nyt jo neljä kertaa, ja varmasti mennään seuraavankin kerran kun ne vaan tänne tulee!



- Pakastimessa odottava Aino-jäätelö

-DVD-boksit. Uudenvuodenlupaukseni, jonka mukaan en saa tänä vuonna aloittaa yhtään uutta tv-sarjaa, on ollut viime päivinä koetuksella, mutta onneksi hyllystäni löytyy vielä sen verran näitä tv-sarjabokseja että olen onnistunut välttämään kiusauksen. Sitä paitsi on hauskaa katsoa uudelleen sarjoja joita ei ole nähnyt aikoihin; eilen mm. fiilistelin Siskoni on noitaa, joka oli ensimmäinen lempisarjani ikinä. Ihanan nostalgista!

kaikki muuttuu mutta loista loppuun asti

Hui kun väsyttää! Kaksi yövuoroa takana, ja tänään piti herätä jo kymmeneltä aamulla joten "yöunet" jäi noin kolmen tunnin mittasiksi.... Onneksi nyt on vapaata sunnuntaihin asti, niin ei haittaakaan vaikka on vähän pihalla kaikesta. Toki mulla olisi aikaa mennä nukkumaan vielä ennen kun menen illalla leffaan, mut oon just tällänen etten malta nukkua päivällä kun on niin paljon muutakin tekemistä(=telkkari ja dataaminen). Mutta eilen sentään kävin lenkillä, ja päätinkin nyt että yritän käydä tästä lähtien kolme kertaa viikossa jos vaan mitenkään pystyn. Varsinkin kun nyt alkaa ulkona olla niin kauniit ilmat, niin miksi ei! Eilenkin tuli superhyvä fiilis kun sai raahattua itsensä edes vähäksi aikaa pois kotoa.




Uskalsin eilen taas kurkata Forecan kymmenen päivän ennustetta, ja onneksi uskalsin! Näyttää siltä että kevät viimein tulee, ja se piristää tällä hetkellä enemmän kuin mikään muu. Terassi- ja puistossa istuskelukelit, here I come!

we won't believe the fools at all

Karvas pettymys Pete Dohertyn keikan perumisesta helpottui eilen vähän kun pääsin kunnolla reivaamaan Examplen keikalle Nosturiin. En oo oikeestaan kolmeen päivään kuunnellutkaan mitään muuta kuin tätä, ja toivoisin niin että jollain onnenkantamoisella pääsisin vielä Provinssiin näkemään herran uusiksi! Saattaa tosin käydä niin ettei riitä aika ja raha, mutta en heitä toivoa ihan vielä, sillon kun ois kuitenkin myös mun synttärit! Ei olis ketään vapaaehtoista festariseuraa?







Eihän mulla muuta asiaa tainnut ollakaan, oon vähän huono tän blogin pitämisessä... Kunhan käyn aina välillä vähän fanityttöilemässä!

it's only me that can forgive and i have faith

Tää biisi pelasti mun sunnuntain, ja nyt kuuntelen sitä repeatilla sen toivossa josko se tekis saman tempun tänään. Kyl vähän jo hymyilyttää!



And I thank those
Those who kept me company
They are a wall of arms around me
Oh, it is they who are my army

Through these eyes
There's no god above me
No devil below me
No purgatory, no pearly gates
The worms are what await me
It's only me that can forgive me and
I have faith, oh, I have faith
In those who put up with me

♥

well i'll confess all of my sins after several large gins

Peter Doherty tulee Suomeen! Helsinkiin! Keikalle! Mulle ehkä henkilökohtasella tasolla tärkein artisti, ja pääsen vihdoin näkemään herran livenä. Kun kuulin tästä uutisesta istuin sängyllä tietokoneen edessä, ja seuraavat viisi minuuttia kiljuin, huusin ja itkin yhtäaikaa kun pompin sängyllä ja hakkasin peittoa jaloilla. Jep, sen verran iso juttu siis! Näyttää ikävästi tosin vähän siltä että joudun mennä yksin, koska en oikeen tunne ketään joka tykkäisi Dohertysta niin paljon että maksaisi 35 euron keikkaliput, höh :( Mutta ei se mitään, hyvin mä siellä yksinkin pärjään!

Nyt pitää vaan jaksaa odottaa runsas puoltoista kuukautta, mutta onneks on paljon biisejä joiden parissa fiilistellä!




aww 2:30-> :')

see the sun

Ah miten ihana ilma ulkona! Eilen oli kyllä samanlainen sää, mutten saanut jalkaani ulos ovesta kertaakaan, mutta nyt tänään onneksi kävin sentään kaupassa. Ja sain käyttää aurinkolaseja! Se tuntui jotenkin ihan luksuselta, vaikkakin myös pikkasen absurdilta ottaen huomioon ne -12 pakkasasteet... Kävin ostamassa ainekset kookos-currysosekeittoon, joka juuri nyt porisee tuolla liedellä, ja ainakin tuoksuu ihan sika hyvältä! Oon päättänyt tänä vuonna kokeilla enemmän uusia ruokia, ja tää on nyt sitten yksi niistä. Viisaudenhammasleikkauksen takia oon mutustellut keittoa ja kaikkea muuta nestemäistä nyt jo pari päivää, ja tänään päätin ainaisen tomaattikeiton sijasta kokeilla jotain muuta.



Oon viimepäivinä käynyt paljon läpi levyhyllyäni ja löytänyt paljon vanhoja helmiä. Tänään laitoin koneelle pitkästä aikaa Didon toisen levyn, ja se sopii ihan täydellisesti nyt tähän ilmaan ja kivaan, rauhalliseen fiilikseen.





Ps. Nam tää keitto on tosi hyvää! Ohje löytyy muuten täältä.

when all is said and done, do you think it was worth it?

Talvi on ollut mulle aina kauhean vaikeaa aikaa, koska en tykkää lumesta, kylmyydestä enkä siitä että jatkuvasti on pimeää. Olin yksi niistä harvoista ihmisistä joka oli onnellinen viime loppuvuoden vesisateista ja plussakeleistä, ja vaikka lumi on kivaa ja kaunista parin päivän ajan, alkaa vähitellen jo itkettää se, että sitä tulee jatkuvasti lisää.



Siltikin päätin, että nyt loppuu valittaminen (ainakin vähän). Luonnonvoimat on kuitenkin mun vaikutusvallan ulkopuolella, ja on varmaan maailman turhinta valittaa jatkuvasti sellasesta asiasta mille ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään. Talvea (leutoa tai kylmempää) saa Suomessa kuitenkin kestää melkeen puolet jokaisesta vuodesta, joten on myös aika surullinen ajatus, että viettäisi niin suuren ajan vaan mököttäen ja toivoen lämpimimpiä ilmoja. Ei siitä tuu mitään, jos ei osaa elää nykyhetkessä, vaan miettii pään sisällään vaan jatkuvasti tulevia juttuja. Päätin siis listata asioita jotka on kivoja juuri nyt, ja myös juuri ehkä tässä vuodenajassa.



- Pitkät lämpimät suihkut joiden jälkeen koko kylpyhuone on ihan huurussa ja voi käpertyä kylpytakkiin ja laittaa suklaantuoksuista bodybutteria ja hetken kaikki on lämmintä ja tuoksuu kivalta

- Voi juoda teetä niin paljon kun haluaa ilman että saa lämpöhalvauksen!

- Vaikka pimeys onkin masentavaa, on monet asiat myös kauniimpia yövalaistuksessa. Esimerkiksi näkymä omasta ikkunastani näyttää ihanalta pimeän tullen, kun taas valosalla siinä ei ole mitään erikoista.

- Kynttilöiden polttaminen



Iloiseksi mut just nyt tekee myös se, että löysin uudestaan ihanan bändin jota kuuntelin paljon lukiossa. Tää ei kyllä ole mitään mieltäylentävää surffipoppia, mutta usein hyvästä musiikista tulee hyvä mieli vaikka se olisikin vähän surullista, tai jopa vähän aavemaista niin kuin tämän bändin kohdalla on. Tää sopii kyllä erityisen hyvin kylmiin ja pimeisiin talvi-iltoihin. Joskus tosin kannattaa muistaa kuunnella myös vähän vaikka sitä rallattelevaa surffipoppia, ihan vaan ettei vajoa mihinkään omiin pimeyden syövereihin!