we held gold dust in our hands

Oon taas ihan myöhässä tämänkin postin kanssa, oli tarkoitus kirjoitella jo paljon aiemmin mutta aina muka on jotain muuta. Muutenkin oon luvannut itselleni että kirjottelisin enemmän mutta what can you do kun ei saa otettua itseään niskasta kiinni. No kuitenkin. Olin viime viikonloppuna Eurassa mummulassa, ja käytiin pari kertaa oikeen pitkällä kävelyllä sopivasti auringon laskun aikaan ja otin miljoona ihanaa kuvaa jotka eivät kuitenkaan koneella näyttäneetkään enää yhtään niin kivoilta. Epäilen vähän noita mun kameran käyttötaitoja...







Käytiin sunnuntaina juhlimassa isän veljen 50-vuotisjuhlia ja koska kukaan ei ollut kertonut mulle että kyseessä oli vähän hienompikin juhla, en tietenkään ollut ottanut mukaan mitään trikoohametta asiallisempaa. Tämä kääntyi kuitenkin omaksi onnekseni sillä pääsin lainaamaan ihanaa mustaa mekkoa jossa tunsin itseni ihan Mad Menin Joaniksi. Oli kiva kopista ympäri juhlasalia ja kuvitella itsensä hetkeksi 60-luvun mainostoimistoon.





Sukuloinnin lisäksi olen lähinnä käynyt töissä, käynyt äidin kanssa mini-Tampere reissulla kuuntelemassa Kerkko Koskinen Kollektiivin keikkaa sekä katsonut kaikkia tauolta palanneita tv-sarjoja. Äsken katsoin juuri American Horror Storyn toisen kauden ensimmäisen jakson ja kadun sitä jo nyt. En ole koskaan ollut kauhun ystävä, mutta tähän sarjaan jäin vähän vahingossa koukkuun ja nyt on pakko katsoa loppuun asti (sormien välistä.) Pelottaa ihan pikkasen mennä nukkumaan...

live fast, die young, be wild and have fun

Huomenna lähden taas pitkästä aikaa mummulaan, ja oon ihan super fiiliksissä kaupungista pois pääsystä. Foreca lupasi puolipilvistä säätä eikä yhtään sadetta, ja se sopii mulle enemmän kuin hyvin. Aion yrittää päästä käymään pari kertaa kävelyllä ja saada luettua kuningatar Elizabet I:stä kertovan elämänkerran loppuun (ei ollut muuten silläkään naisella hirveen helppoa!). Pohdin hetken ottaisinko kannettavan mukaan, mutta päädyin lopulta siihen että jätän sen kotiin, sillä tekee varmaan ihan hyvää keksiä muutaman päivän ajan jotain muutakin tekemistä... Wish me luck!

Ps. Miksi en ole Lana Del Rey?



And if I said that I didn’t plan for it to turn out this way, I’d be lying — because I was born to be the other woman. I belonged to no one — who belonged to everyone, who had nothing — who wanted everything with a fire for every experience and an obsession for freedom that terrified me to the point that I couldn’t even talk about it