let's get loud

Tämä postaus mun oli tarkoitus tehdä parisen viikkoa sitten, mutta kaikki jotka minut tuntee, tuskin yllättyy yhtään että se tulee vasta nyt. Muutama viikko sitten mulla oli nimittäin taas vieraita kylässä, ja silloin ihmeen kaupalla onnistuin myös pysymään terveenä! Laura tuli moikkaamaan mua Helsingistä, ja oli tosi huippu viikonloppu ja säätkin suosivat! Kun kävelin pitkin täpötäyttä Brick Lanea ihana mansikkabanaanismoothie kädessä t-paitasillani ajattelin, että elämä on joskus ihan kivaa. Aika ihanaa, oikeastaan!


Ihana söpö (mutta ihan liian kovaa musiikkia soittava) baari Shoreditch High Streetillä


Kaunis yövalaistus piristi vähän kun jouduttiin kävellä melkein tunti päästäksemme yöbussiimme.......




Jouduttiin Lauran kanssa keskelle isoa mielenosoitusta tukien leikkaamista vastaan, ja ei päästy vähään aikaan mihinkään kun metropysäkkejä oli suljettu... Oli aika jännää kieltämättä!


Käytiin lauantaina modernin taiteen museossa, joka yllätti mut kyllä ihan positiivisesti. Ja sen museokauppa oli ihan huippu!


Lounaani <3






Illalla mentiin tosi salaisessa paikassa olevaan baariin Tower of Londonin lähelle, joka sijaitse kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja josta oli aika kivat näkymät Lontoon ylle!

Taidettiin viettää suurin osa viikonlopustamme Lauran kanssa itä-Lontoossa Shoreditchissa, josta on aika nopeaa vauhtia tulossa lempialueeni täällä. Sieltä löytyy parhaat baarit, ihanat pikkukaupat ja kahvilat, ja tosi kivan näkösiä ihmisiä. Sunnuntaisin on aina Sunday Up- ja Brick Lane- marketit, jotka on ihan huippuja! Pari viikkoa sitten sunnuntaina oli tosiaan upea ilma, ja shoppailun ohella käytiin syömässä sisäpihalla kiinalaista ruokaa ja mini cupcakeseja. Illan hämärtyessä mentiin vielä söpöön pikkupubiin viinilasilliselle, ja syömään lempiruokaketjuuni Nandosiin.







Viime päivinä en ole niinkään ollut terve, mutta ehkä silti ihan onnellinen. Maanantaina huomasin juoksevani juna-aseman toisesta päästä toiseen koska tiesin että Helena oli odottamassa mua aseman edessä, enkä vaan malttanut odottaa! Kun näin sen, tuntui heti ettei aikaa ollut mennyt hetkeäkään, ja molemmilla oli vaikka mitä kerrottavaa. Tänään on vähän sama fiilis koska tiiän että nään äitin, pikkusiskon, pikkuveljen ja Vekun parin tunnin päästä, ja haluisin jo vaan päästä halaamaan niitä! Mennään illalla syömään ja kattomaan Thriller-musikaali, en malta odottaa!

i've been working on a cocktail called grounds for divorce

Ajan kuluminen on hassu asia, koska se sanonnan mukaan näyttää oikeasti aina kultaavan muistot. Kattelin äsken vanhoja kuvia vuosien takaa ja niissä esiintyviä ystäviä, ja huomasin ikävöiväni sellaisiakin ihmisiä jotka eivät koskaan oikeastaan ole olleet niin läheisiä, tai joiden kanssa joskus on ollut ihania hetkiä, mutta myöhemmin on erkaannuttu. Tuli sellainen olo, että haluaisi soittaa kaikille vanhoille kavereille, mutta jotenkin tuntuu siltä, että siihen ehkä on syynsä miksi enää ei olla yhteyksissä. Jostain syystä vain tuli kaipaus vuosia sitten tapahtuneisiin juttuihin, vaikka ne eivät välttämättä sillä hetkellä tuntuneetkaan mitenkään erikoisilta. Annan ehkä kuitenkin muistojen (ainakin joidenkin asioiden suhteen) pysyvän vain muistoina, ja tyydyn katselemaan näitä kuvia asioista, ihmisistä ja paikoista joita tuli vähän ikävä. Enkä mä onneksi kaikkiin näihin ihmisiin ole menettänyt yhteyttä! ♥


ah niin ikävä näitä kenkiä! ja espan puistoa.


ihanat italialaiset tytöt, joiden nimiä en ariannaa (toinen oikealta) lukuunottamatta enää edes muista


vappua viettämässä 17-vuotiaana. taisin olla tuolloinkin kipeä...


ihana väiski wanhojen jatkojatko-risteilyllä lukion tokalla!


jana & äiti stuttgartissa. muistan että reissu koostui ihanista kesäpäivistä, mansikoista ja skumpasta, piknikeistä ja tietty jälleennäkemisestä janan kanssa, joka oli ollut jo melkein vuoden vaihto-oppilaana!


18-vuotissynttärit!


mallorcalla tyttöjen kanssa juuri 18 vuotta täytettyäni! taitaa olla yks parhaimmista reissuista mitä oon tehny tähän mennessä! siihen listaan kuuluu myös ainakin lontoon kielikurssi ja kypros viime syksyllä.

Tämä hetki oli mulle myös aika iso juttu kolmisen vuotta (vai onko siitä jo enemmän?!) sitten:


SPAISSARIT REUNION! ette tiedäkään miten hyperinä olin, etenkin kun pääsin vihdoin näkemään nää tytöt livenä! ja oli maailman parasta!

No joo, mutta enköhän oo käyttänyt työpäivästäni jo tarpeeksi aikaa nostalgisointiin! Aika siis ettiä pari hotellia kartalta ja lähteä kotiin! \o/ Tänään saankin nähdä muutamia ystäviä joita en ole kuukausiin nähnyt! Hanna ja Emmi siis tulevat Lontooseen, siitä ehkä enemmän myöhemmin Lontoo-blogin puolella, hyvää viikonloppua!