tea-hee

Ostin tänään itselleni vihdoin kunnon teemukin! Teen suurkuluttajana on tärkeää että on oma luottomuki joka ei ole liian pieni eikä liian iso, ja jossa on joku kiva piristävä kuva tai teksti. Tähän mennessä oon käyttänyt tämän huushollin kaikkien yhteisiä mukeja mutta ne on aivan liian tylsiä ja aivan liian pieniä. Tänään siis kauppareissullani bongasin kolmen punnan söpön teemukin jonka tuotot kaiken lisäksi menevät hyväntekeväisyyteen! Jee. Kuva on vähän epäselvä, sillä flunssaisuuteni ja meikittömyyteni pakotti tekemään siitä mustavalkoisen....



Flunssan edelleen jyllätessä oon yrittänyt keskittää ajatukseni positiivisiin asioihin (kuten teen juomiseen) ja siihen että yhdestä maailman parhaasta tv-sarjasta tehdään viimein ensi vuodeksi elokuva. Nyt on toverit muuten hyvä aika alkaa seurata Veronica Marsia, sillä se tulee olemaan seuraavan vuoden aika pinnalla elokuvan vuoksi. Tässä ihan loistava promo sarjasta, harmi vaan ettei ole parempilaatuinen. Jos saisin olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, valitsisin varmasti Veronican, antaisin mitä vaan ollakseni niin sanavalmis ja sassy!

Veronica Marsin lisäksi flunssaa on helpottanut The Shinsin kuunteleminen ja ajatukset kesästä. Toivottavasti siitä tulee tänä vuonna vähän lämpimämpi kuin viime vuoden!



In English // Still sick with the stupid cold! I've been trying to only think of happy things, like my new adorable tea-mug, the fact that there's gonna be a Veronica Mars movie and listening to The Shins and wishing for summer. Back to work on Wednesday, hopefully I'll be all better by then!

we held gold dust in our hands

Oon taas ihan myöhässä tämänkin postin kanssa, oli tarkoitus kirjoitella jo paljon aiemmin mutta aina muka on jotain muuta. Muutenkin oon luvannut itselleni että kirjottelisin enemmän mutta what can you do kun ei saa otettua itseään niskasta kiinni. No kuitenkin. Olin viime viikonloppuna Eurassa mummulassa, ja käytiin pari kertaa oikeen pitkällä kävelyllä sopivasti auringon laskun aikaan ja otin miljoona ihanaa kuvaa jotka eivät kuitenkaan koneella näyttäneetkään enää yhtään niin kivoilta. Epäilen vähän noita mun kameran käyttötaitoja...







Käytiin sunnuntaina juhlimassa isän veljen 50-vuotisjuhlia ja koska kukaan ei ollut kertonut mulle että kyseessä oli vähän hienompikin juhla, en tietenkään ollut ottanut mukaan mitään trikoohametta asiallisempaa. Tämä kääntyi kuitenkin omaksi onnekseni sillä pääsin lainaamaan ihanaa mustaa mekkoa jossa tunsin itseni ihan Mad Menin Joaniksi. Oli kiva kopista ympäri juhlasalia ja kuvitella itsensä hetkeksi 60-luvun mainostoimistoon.





Sukuloinnin lisäksi olen lähinnä käynyt töissä, käynyt äidin kanssa mini-Tampere reissulla kuuntelemassa Kerkko Koskinen Kollektiivin keikkaa sekä katsonut kaikkia tauolta palanneita tv-sarjoja. Äsken katsoin juuri American Horror Storyn toisen kauden ensimmäisen jakson ja kadun sitä jo nyt. En ole koskaan ollut kauhun ystävä, mutta tähän sarjaan jäin vähän vahingossa koukkuun ja nyt on pakko katsoa loppuun asti (sormien välistä.) Pelottaa ihan pikkasen mennä nukkumaan...

ja vaikka on pahaa, alussa on aina

Asiat jotka piristävät nyt kun makaan nuhaisena sängyn pohjalla neljättä päivää:

- PMMP:n uusi levy

(Vaikka petyin kyllä vähän levyyn kokonaisuutena, mutta kuka tietää, ehkä se tarvitsee vielä vain lisäkuuntelua ja totuttelua. Muutama biisi nousee kirkkaasti yli muiden, ja allaoleva on yksi niistä.)



- Ajatus siitä että ensi viikolla on ihanat ilmat ja olen päättänyt olla TERVE! Tieni vie Ruisrockiin tasan viikon päästä perjantaina, ja oon nyt jo ihan fiiliksissä kaikista loistavista artisteista joita siellä on. Eniten odotan varmaan Pulpia, The Cardigansia ja no, PMMP:tä.



- Muistot keskiviikkoisesta Kentin keikasta. Hieman ärsytti kyllä kun en voinut tanssia tavalliseen tapaani flunssan takia, mutta bändi oli yhtä hyvä kuin aina. Laskettiin että ollaan Hannan kanssa nähty Kent nyt jo neljä kertaa, ja varmasti mennään seuraavankin kerran kun ne vaan tänne tulee!



- Pakastimessa odottava Aino-jäätelö

-DVD-boksit. Uudenvuodenlupaukseni, jonka mukaan en saa tänä vuonna aloittaa yhtään uutta tv-sarjaa, on ollut viime päivinä koetuksella, mutta onneksi hyllystäni löytyy vielä sen verran näitä tv-sarjabokseja että olen onnistunut välttämään kiusauksen. Sitä paitsi on hauskaa katsoa uudelleen sarjoja joita ei ole nähnyt aikoihin; eilen mm. fiilistelin Siskoni on noitaa, joka oli ensimmäinen lempisarjani ikinä. Ihanan nostalgista!

ode to lost

laura ♥ lost

En lähde spoilaamaan keneltäkään viimeistä jaksoa, koska sitä ei Suomessa vielä ole näytetty, mutta voin sanoa sen, että Lost will always be my constant. Kaikki ei ehkä mennyt ihan niin kuin oisin toivonut, ja kaikkia lankoja ei todellakaan sidottu yhteen, mutta parin viime vuoden aikana oon kyllä rakastunut Lostiin peruuttamattomasti. Livejournaliin on parin viime päivän aikana ilmestynyt aikamoinen määrä Lost-picspameja, joista linkkaan nyt yhden, koska tästä näkee miten miten visuaalisesti kaunis ja ihana sarja Lost on.

ja sitten vielä:

"it only ends once, anything that happens before that is just progress" ♥