let's take life nice and easy

Greetings from London!

















Oon ollut nyt taas pari päivää Suomessa ja tuntuu ihan siltä etten olisi ollut pois ollenkaan. Saattaa tosin johtua siitä, etten ole päässyt vielä käymään keskustassa tai oikeastaan tehnyt mitään muutakaan. Olen nimittäin TAAS kipeä, ja tällä kertaa se vituttaa sen verran että aion oikeasti tehdä tälle surkealle vastustuskyvylle jotain. Ajattelin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa, että tajuaisin vähän paremmin mitä kaikkea epäterveellistä suuhuni laitan. Mulla on myös nyt meneillään tällanen laktoositon kuukausi- kokeilu mitä lääkäri suositteli mun sekoilevan vatsan takia. Ajattelin, että senkin kannalta olisi varmaan hyvä kirjoittaa ylös mitä on syönyt ja että onko esimerkiksi maitotuotteiden välttelemisestä ollut mitään käytännön hyötyä.

Työharjoittelukin lähentyy hirveän nopeaa tahtia, mutta onneks oon sentään jotain saanut aikaiseksi! Tilasin eurooppalaisen sairasvakuutuskortin Kelalta, oon etsinyt aika ahkerasti kämppiä ja käväisin myös henkilökohtaisesti Kelassa hakemassa asumistuen korotusta. Ehkä tää vielä tästä jotenkin lutviutuu, vaikka hirveä stressi onkin! Nyt meen takasin sängyn pohjalle nauttimaan teestä & Supernaturalista, hejdo!

someday you'll be loved

Hejsan pitkästä aikaa!

Viime viikonloppuna oli Halloween, ja olin tapani mukaan taas pukeutunut! Tällä kertaa jopa kahtena eri päivänä ja vieläpä kahteen eri asuun. Tosin toinen niistä asuista oli aika yksinkertainen ja nopeasti väsätty, mutta toisen eteen olin nähnyt vähän enemmän vaivaa. Perjantaina olin pupu ja käväisin Iguanan ja Prkl-klubin kautta Neossa Halloween-bileissä, joihin pukeutuneet pääsivät ilmaiseksi sisään. Lauantaina oli kaverini järjestämät Halloween-bileet Kalliossa, ja tällä kertaa asuni oli merirosvotar. Kaikki kuvat tältä illalta ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, mutta laitan nyt jonkun melkein hyvän otoksen tähän demonstraatioksi.

Tässä on kyllä tultu taas hieman överikäytettyä alkoholia viime aikoina (esim. juuri viime viikonloppuna.....) ja ajattelinkin lauantaina koittavissa lukiokavereiden tapaamisessa jättää viinin kokonaan pois, ainakin ennen baaria. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että on varmasti huomattavasti hauskempaa muistaa asioita kuin joutua arvailemaan illan kulkua seuraavana aamuna järkyttävän hedarin kourissa.

Lontoo-asiat eivät ole erityisemmin vielä edistyneet, vaikka sainkin aikaiseksi käydä koulumme kv-vastaavan juttusilla ja sain tietoa tuista ja lomakkeita niiden hakemista varten. Asuntoasiat tällä hetkellä stressaavat eniten, sillä toivoisin niin, että Lontooseen mennessä olisi jo asuinpaikka eikä tarvitsisi siellä vaellella ja etsiskellä.


tanssin merirosvotanssia....

you've gotten into my bloodstream

En ookaan ehtinyt vielä kommentoida yhtään Lady Gagan keikkaa. Ehkä siksi, etten tiedä oikein että osaanko edes, tai ainakaan sanoa muuta kuin että olen ainakin yhä enemmän rakastunut ja jäänyt täysin sanattomaksi. HS:n arvio keikasta oli mielestäni jotenkin todella liikuttava joten lainaankin nyt sitä omien sanojen puutteessa:

Loppuunmyydyn Areenan 11000 hengen yleisö katseli ja kuunteli vuoronperään hiirenhiljaa sekä estottomasti suosiotaan osoittaen. Tuntui, että tässä todellakin saattaa olla poptähti, jollaista ei ole aikaisemmin nähty.
--
Liekehtivän flyygelin ääressä toinen tekoripsi repsottaen istunut Gaga ei näyttänyt enää yliluonnolliselta supertähdeltä, vaan lähes tavalliselta parikymppiseltä, joka on vilpittömän hämillään saamastaan huomiosta.





Kuluneen viikon vietin sekä Eurassa mummun luona että Tampereella Nellin vieraana. Kummatkin tekivät hyvää, vaikka aluksi vähän ahdistikin etten ehdi olla kotona ollenkaan. Mummun kanssa saatiin puhuttua tavallista syvällisemmistäkin asioista ja asiat palautuivat ehkä taas vähän paremmin oikeisiin perspektiiveihinsä. Tampereella tuntui taas vähän että olisi ollut lomalla ulkomailla, kun kaikki paikat olivat sen verran vieraita. Perjantai-illan vietimme alkoholihuureisissa tunnelmissa Rumassa (tuokaa se kiltit takaisin myös Helsinkiin!) ja launtaina käytiin katsomassa Doriksessa Kiki Pauta ja French Filmsiä (ihana!).



Loppuiltani taidankin käyttää teen juomiseen ja rakkauslaulujen kuunteluun. Ihan vaan vääntääkseni veistä haavassa.

kan du älska mig?

Hälsningar från Stockholm! Fiilis on aika maassa nyt, niin kuin usein matkojen jälkeen kun arkeen palaaminen tuntuu liian rankalta. Onneksi nyt on sentään syysloma, mutta joudun silti tänään jo lähtemään mummulaan & sitten Tampereelle. Nämä molemmat on tietysti ihan kivoja juttuja, mutta oisin kyllä voinut järjestää itelleni edes yhden välipäivän.

Puhuttiin Nellin kanssa Tukholmassa siitä miten naurettavaa se on, että koko elämä pyörii "sen jonkun" löytämisen ympärillä. Rupesin oikeasti miettimään, että aina kun olen surullinen, se johtuu yleensä siitä että olen yksinäinen ja kaipaisin jotain jonka kanssa voisi vain olla ja pitää kiinni. Ja aina kun menee baariin, tuntuu että illan onnistumisen mittarina toimii se, että onnistuuko tapaamaan jonkun. Ja kuinka usein joku baarissa tavattu ihminen oikeastaan edes on se "oikea"? Miksei rakkaus voisi joskus olla niin helppoa ja vaivatonta kuin jossain elokuvissa? Tai edes yhtä romanttista ja ilotulitusmaista? Tuntuu vaan että odotan koko ajan jotain sellaista mitä ei edes ole olemassa.









Biisi jota oon kuunnellu koko aamun repeatilla peiton alla:



Jag har hört att du träffat nån
Jag har hört att han är allt jag inte var
Och jag hör att du är säker nu, jag vaknar med den tanken varje dag
Och jag hör att han är den rätte
Ja dom säger att du verkligen menar det
Och jag hatar att jag älskar dig
Och jag älskar dig så mycket att jag hatar mig



jag hade hoppats på något
om du vill ha mig
nu kan du få mig så lätt

oh boy you've left me speechless

Vajaan tunnin päästä koittaa lähtö Hartwall Areenalle jossa nään varmaan tän vuoden odotetuimman keikkani aka Lady Gagan! Rakastan sitä naista ihan liikaa ja toivon niin paljon että keikka on kaikkien odotusten arvoinen. Onneksi eilisestä ensimmäisestä keikasta on kuullut niin paljon kaikkea hyvää että enköhän lähde tänään Pasilasta aika sanattomana kotiin.





Sinänsä keikka osui vähän ikävälle päivälle koska en nyt pääse DTM:n Gaga-jatkoille seuraavan aamun herätyksen ollessa niinkin mukavaan aikaan kuin 04.00. Lento Tukholmaan lähtee nimittäin jo 06.55 ja kentällä on oltava viideltä, huoh. No, turha valittaa kun kaikkea kivaa on nyt niin paljon saman viikonlopun aikana, ja ensi viikollakin pääsen rentoutumaan mummolaan & näkemään vähän Tamperetta Nellin johdolla.

Trevlig veckoslut alla ja sitä rataa!

you see me dancing but i never ever like to talk

Noniiin, jospa nyt yritettäisiin taas ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa! Parin kuukauden aikana olen käynyt mm. kahden kaverin kanssa viettämässä lomaviikon Kyproksella Agia Napassa, ja se oli kyllä paras idea pitkään aikaan! Loman jälkeen tosiaan jäi hirveen energinen ja elämäniloisempi fiilis (hetkeksi ainakin) vaikka miljoona koulutehtävää jäikin rästiin. No, onneksi niistäkin viimeisen tein juuri pari minuuttia sitten loppuun, huh!

Matkakuume Kyproksesta kyllä jäi, ja varattiinkin yhden matkakaverin kanssa melkein heti uusi matka, ja ylihuomenna koittaakin lähtö minilomalle Tukholmaan. Aikomuksissa on nähdä ainakin Birger Jaarlin patsas (älkää kysykö), kuninkaanlinna, vanha kaupunki ja TopShop! Niin, ja kauniita ja vaikeasti tavoiteltavia ruotsalaisia miehiä. Alle kuukauden päästä lähdemme myös matkailuluokan kanssa opintomatkalle Lontooseen, aka lempikaupunkiini maailmassa.

Lontooseen käy matkani myös tammikuussa viideksi kuukaudeksi, sillä sain sieltä työssäoppimispaikan. Mielialani asiasta vaihtuu noin minuutin välein paniikista ja innostuksesta ahdistukseen ja suruun. Tätä olen odottanut ja toivonut koko opiskeluaikani tässä koulussa, mutta nyt kun sain kuulla sen olevan oikeasti mahdollisuus alkaakin ahdistaa. Ensinnäkin joudun jättämään terapian kesken, ja se on oikeasti tosi huono juttu, koska en välttämättä saa enää jatkaa sitä (luultavasti en) ja siitä olisi voinut olla vaikka kuinka paljon hyötyä. Näin myös taannoin aika paljon vaivaa sen saamiseksi. Ahdistaa myös yksinäisyyden pelko, ja se, että mitä jos erkaannun kaikista kavereista täällä? Tiedän että oikeasti se on aika naurettava pelko, sillä eihän viisi kuukautta loppujen lopuksi ole niin pitkä aika, mutta silti. Vainoharha-Laura nostaa päätään. Toivoin (ja toivon edelleen) loppuun asti että Nelli olisi päässyt myös Lontooseen, sillä meillä olis varmasti ollut ihan maailman parasta, ja paljon vähemmän pelottavaa! Mutta ehkä kasvan nyt sitten ihmisenä ja sitä rataa. Tosin isän vaimo Katja kannustavasti muistutti ettei ongelmiaan voi paeta toiseen maahan. Sellasta.

Tälläseltä oon viime aikoina näyttänyt:



ja näin onnellisia oltiin nellin kanssa kyproksella (ja kohta toivottavasti myös tukholmassa!)

it's a summerday and not a cloud in sight

Tänään on ollut aivan ihana kesäpäivä, ja nyt vähän harmittaa ettei ollu kameraa todistamassa sitä. Heräsin aamulla 8:00 koska piti soittaa päivystykseen ja varata lääkäri tulehtunutta haavaani varten. Pääsinkin lääkäriin melkeen heti ja sain 2 päivää saikkua sormeni takia (:D) joka tarkoittaa viiden päivän minilomaa! Hurraye!

Kävin Hannan kanssa kävelyllä aurinkolahdessa, ostettiin teltta, makoilin yksin Eduskuntatalon puistossa ja luin Rumbaa, näin Nellin ja istuttiin Hesperianpuistossa ja käveltiin sieltä kaupungille ja mentiin leffaan kattomaan Youth in Revolt. Leffa ei ollut ehkä ihan niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta hyvä fiilis ja kaikesta huolimatta, ja Michael Cera on edelleen unelmieni poikaystävä. Ja ihana biisi oli lopputeksteissä, yllätyin positiivisesti! Oon kuunnellut tätä siitä lähtien kun kuulin sen ekan kerran OC:ssa muutama vuosi sitten.





Kävin eilen myös kattomassa She's Out of My League- leffan, joka oli myös yllättävän hyvä! Nauroin varmaan ainakin puolet leffan ajasta, ja lähdin kyllä teatterista pois hymy herkässä. Tykkäsin tosi paljon molemmista pääparin näyttelijöistä, ja etenkin Alive Evestä joka oikeasti vaikuttais olevan täysi 10. Myös huomenna mulla on leffapäivä, sillä meen äidin ja sen miehen kanssa kattomaan ranskalaisen Kesähetkiä. En malta oottaa! Illalla sitten ehkä Helatorstaiklubi ja YK:n Freaks.