i just don't know what to do with myself

Kipeenä oltu six days and counting... On ihan ok nyt loppua jo hei! Haluan perjantaina tanssimaan!

Otin käyttöön kaikki keinot mitä vain keksin: valkosipulin, vihreän teen, c-vitamiinitabletit, finnrexinit, rommitotin..... Katotaan jos aamulla olis jotain parannusta! TEEN MITÄ VAIN. Olisin ostanut vielä c-vitamiiniporetabletteja, mutta joku sanoi mulle että siitäkin voi saada yliannostuksen joten en sitten ostanut. Saan tällä hetkellä kuitenkin sitä appelsiineista, tableteista, kurkkupastilleista ja finnrexinistä. :D Riittänee.

Onneksi huomenna saan hetkeksi ainakin seuraa kun Hanna tulee kyläilemään aamupäivällä, ja Aida ehkä illalla leffailemaan! Hajoon neljän seinän sisälle, enkä jaksaisi enää ees kattoa telkkaria. Kyllä, siihen pisteeseen on nyt tultu!


weapons of cold destruction

i'm dreaming of you rushing up to me

Kipeenä taas! Mitä kummaa oikeesti.... Veikkaan että mua rankaistaan siitä et oon runsaan viime viikon syöny tosi epäterveellisesti :( Ehkä se tästä taas kun jatkan takas sillä samalla vähän terveellisemmällä radalla minkä alotin kesän alussa! Ainakin toivon niin koska tää on ihan tuskastuttavan tylsää.

Palasin Englannista pari päivää sitten ja post-matkustusdepressio on huipussaan. Mulla oli siellä niin ihanaa ja haluisin vaan takaisin! Oonkin nyt päättänyt eka maksaa velkani, ja sitten alkaa säästää rahaa ja lähteä sinne takaisin. En tiiä koska, mutta mahdollisimman pian. En erityisemmin ainakaan vielä rakasta työtäni, niin miksen kokeilisi vaihtaa ympäristöä? Oon tehnyt sen aikasemminkin, ja vaikka se olikin vaikeeta, niin tekee mieli lähteä takaisin. Ja tällä kertaa mulla olisi paras kaverini siellä auttamassa vaikeissa jutuissa! Ja luen päivittäin kaikkia siteerauksia siitä, miten koskaan ei saavuta mitään jos ei yritä. Niin ehkä mä nyt yritän. Mut otan silti ihan rauhallisesti enkä hätiköi mitään!

Englannissa vietin siis aikaa Lontoossa ja Essexissä ja oli superkivaa. Ihastuin ehkä vähän, join paljon oikeeta hyvää englantilaista siideriä, ostin alennusvaatteita vaikka ei oikeesti ois ollu rahaa ja tutustuin tosi moniin hauskoihin uusiin tuttavuuksiin. Toisin sanoen oli siis ihana reissu! Tässä vähän matkamuistoja:


Serkukset Kieran ja Krissie, ihana matkaseurani Lontoossa!


Uusia tuttavuuksia!


Ihanan Helenan kanssa terassilla


Maailman kaunein Lontoo


Morning tea!


Söpö ankkalampi Helenan kodin lähellä



Camdenissa


Camdenissa iltapäiväteellä

kesä pähkinänkuoressa

Päätin nyt ryhtyä taas kirjotuspuuhiin kun rakas ystäväni ottaa ja lähtee Puolaan asumaan, ja pyysi, että kirjottelisin tänne vähän mun kuulumisia! Ja äsken kun lueskelin vanhia juttuja, huomasin että näitä on kuitenkin aika superkiva lukea myöhemmin ja muistella, joten mikäs tässä. Toivottavasti ei heti taas unohdu!

Tää kesä on ollut kyllä aika kiva, vaikkakin täysin erilainen mitä odotin. Koti-ikävä Lontooseen ei iskenyt melkein ollenkaan, mitä nyt oon ikävöinyt ystävääni Helenaa ja välillä ihan Lontoota kaupunkina, mutta muuten kesä meni ihan mukisematta täällä kotona. Nyt tosin alkaa vähitellen taas hiipimään sellanen tunne, että pitäs lähteä takaisin Englantiin. Mutta ei ihan vielä, kyllä mä tän vuoden sinnittelen vielä Suomessa!

Sain työpaikan Holiday Inn Helsinki City Centrestä vastaanottovirkailijana, ja rehellisesti sanottuna se on mun mielestä ollut aika stressaavaa ja vaikeaa! Toivotaan, että se helpottaa siitä sitten kun on hetken aikaa siellä on. Tekis mieli ryhtyä takas lomalle, mutta noita laskuja pukkaa postiluukusta sitä mukaa että kai niitä töitä on tehtävä..... Onneksi huomenna pääsen viettämään puolitoistaviikkoista lomaani ensin Tampereelle Nellin luokse, sitten Lontooseen kaverini Krissien kanssa ja loppuviikoksi Essexiin Helenan hoiviin. En malta odottaa! Matkalaukku on vihdoin tossa vieressä pakattuna, ja nyt pitäs vaan mennä nukkumaan että sais joskus herätäkin! En vaan jaksais.


Valmistujaiset ja ihana Nelli!

Maailman ihanin kesäilta Koffin puistossa med Nitin


Mansikoita Kauppatorilla


Mikan ja Sailan tuparit


Ranskalainen vieraamme Lise ja ysäribileet!


Rakastin Flow:ssa tota värikästä bussipysäkkiä :D


Hanna & minä Flowssa

so dance while you can, dance cause you must

Tänään on vika päivä Lontoossa ja mua vähän itkettää. En oikeen edes tiedä miksi, sillä ainakin ajatuksen tasolla kotiin on ihana palata, mutta jotenkin se silti pelottaa ihan kauheasti. Ehkä olen juuri oppinut elämään täällä, ja nyt pitäisi sitten opetella vanhat tavat uudelleen. Pitäisi valmistua, kasvaa aikuiseksi ja hankkia työ. Tänään pitäisi myös sanoa hyvästit kaikille, ja siinä en oo hirveen hyvä. Eikä mulle tänne oikeastaan yhden henkilön lisäksi jääkään ketään hirveän tärkeää, mutta silti. Tänne tultuani kirjoitin blogiin ja laitoin kuvan missä luki "you get a strange feeling when you're about to leave a place, like you'll not only miss the people you love but you will also miss the person you are now, because you will never be this way ever again". Se tässä on ehkä pointtina. Mä oon nyt eri ihminen kun sillon kun tulin tänne, ja Lontoolla on siihen suuri vaikutus. Ja nyt pitää lähteä pois, ja se tuntuu vaikealta. Mutta onneksi Helsingissä on kaverit ja perhe ja kesä. Ja maailman paras kämppis. Uskon tästä kaikesta huolimatta että asiat menee ehkä ihan hyvin. Olis vähän pakko.





Bye bye pretty London town! :*

i believe in this fire burning inside of me

Oon asunut nyt Lontoossa yhteensä 127 päivää ja jäljellä on enää 17 kokonaista. Viime viikot on ollut ihania, oon tehnyt ja nähnyt paljon kaikkea, tutustunut uusiin ihmisiin ja ajatellut että mun on vihdoin hyvä täällä. Samalla musta kuitenkin tuntuu myös etten oikeen tiedä missä loppujen lopuksi tahtoisin olla. Viikonlopun vietin kaverin luona pohjois-Walesissa, ja kun näin miten onnellinen se oli siellä omassa kotipaikassaan, tuli mullekin ihan hirveä kaipaus kotiin. Matkustaminen on ihanaa, mutta se mitä oon ystävien ja perheen lisäksi kaivannut eniten, on se tietty tuttuus ja se, että tietää miten asiat toimii.

Pari päivää sitten kuuntelin biisiä missä laulettiin home is where your heart is, find where you belong and start to take control ja rupesin itsekin miettimään mihin mä oikein kuulun ja missä mun koti on. Täällä on hyvä olla nyt, mutta silti musta tuntuu että jakaudun kahtia, enkä tiedä missä haluaisin loppujen lopuksi asua. Mulla on kamala ikävä Suomea, mutta tiedän myös että kun menen sinne takaisin kahden ja puolen viikon päästä, tuun vuorostani ikävöimään Lontoota. Tiiän että oon vielä nuori, ja ehkä mun ei kuulukaan vielä tietää mihin kuulun, mutta välillä musta tuntuu etten sovi minnekään. Entä jos missään ei oo koskaan hyvä, jos aina vaan kaipaan jonnekin muualle?

Pelottaa hirveesti palata kotiin, koska pelkään sitä kulttuurishokkia joka iskee kun on vihdoin tottunut uuteen paikkaan, ja sitten palaakin paikkaan missä ihmiset on jatkanut elämää samaan malliin ja mikään ei ole muuttunut vaikka itse onkin.

let's get loud

Tämä postaus mun oli tarkoitus tehdä parisen viikkoa sitten, mutta kaikki jotka minut tuntee, tuskin yllättyy yhtään että se tulee vasta nyt. Muutama viikko sitten mulla oli nimittäin taas vieraita kylässä, ja silloin ihmeen kaupalla onnistuin myös pysymään terveenä! Laura tuli moikkaamaan mua Helsingistä, ja oli tosi huippu viikonloppu ja säätkin suosivat! Kun kävelin pitkin täpötäyttä Brick Lanea ihana mansikkabanaanismoothie kädessä t-paitasillani ajattelin, että elämä on joskus ihan kivaa. Aika ihanaa, oikeastaan!


Ihana söpö (mutta ihan liian kovaa musiikkia soittava) baari Shoreditch High Streetillä


Kaunis yövalaistus piristi vähän kun jouduttiin kävellä melkein tunti päästäksemme yöbussiimme.......




Jouduttiin Lauran kanssa keskelle isoa mielenosoitusta tukien leikkaamista vastaan, ja ei päästy vähään aikaan mihinkään kun metropysäkkejä oli suljettu... Oli aika jännää kieltämättä!


Käytiin lauantaina modernin taiteen museossa, joka yllätti mut kyllä ihan positiivisesti. Ja sen museokauppa oli ihan huippu!


Lounaani <3






Illalla mentiin tosi salaisessa paikassa olevaan baariin Tower of Londonin lähelle, joka sijaitse kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja josta oli aika kivat näkymät Lontoon ylle!

Taidettiin viettää suurin osa viikonlopustamme Lauran kanssa itä-Lontoossa Shoreditchissa, josta on aika nopeaa vauhtia tulossa lempialueeni täällä. Sieltä löytyy parhaat baarit, ihanat pikkukaupat ja kahvilat, ja tosi kivan näkösiä ihmisiä. Sunnuntaisin on aina Sunday Up- ja Brick Lane- marketit, jotka on ihan huippuja! Pari viikkoa sitten sunnuntaina oli tosiaan upea ilma, ja shoppailun ohella käytiin syömässä sisäpihalla kiinalaista ruokaa ja mini cupcakeseja. Illan hämärtyessä mentiin vielä söpöön pikkupubiin viinilasilliselle, ja syömään lempiruokaketjuuni Nandosiin.







Viime päivinä en ole niinkään ollut terve, mutta ehkä silti ihan onnellinen. Maanantaina huomasin juoksevani juna-aseman toisesta päästä toiseen koska tiesin että Helena oli odottamassa mua aseman edessä, enkä vaan malttanut odottaa! Kun näin sen, tuntui heti ettei aikaa ollut mennyt hetkeäkään, ja molemmilla oli vaikka mitä kerrottavaa. Tänään on vähän sama fiilis koska tiiän että nään äitin, pikkusiskon, pikkuveljen ja Vekun parin tunnin päästä, ja haluisin jo vaan päästä halaamaan niitä! Mennään illalla syömään ja kattomaan Thriller-musikaali, en malta odottaa!

i've been working on a cocktail called grounds for divorce

Ajan kuluminen on hassu asia, koska se sanonnan mukaan näyttää oikeasti aina kultaavan muistot. Kattelin äsken vanhoja kuvia vuosien takaa ja niissä esiintyviä ystäviä, ja huomasin ikävöiväni sellaisiakin ihmisiä jotka eivät koskaan oikeastaan ole olleet niin läheisiä, tai joiden kanssa joskus on ollut ihania hetkiä, mutta myöhemmin on erkaannuttu. Tuli sellainen olo, että haluaisi soittaa kaikille vanhoille kavereille, mutta jotenkin tuntuu siltä, että siihen ehkä on syynsä miksi enää ei olla yhteyksissä. Jostain syystä vain tuli kaipaus vuosia sitten tapahtuneisiin juttuihin, vaikka ne eivät välttämättä sillä hetkellä tuntuneetkaan mitenkään erikoisilta. Annan ehkä kuitenkin muistojen (ainakin joidenkin asioiden suhteen) pysyvän vain muistoina, ja tyydyn katselemaan näitä kuvia asioista, ihmisistä ja paikoista joita tuli vähän ikävä. Enkä mä onneksi kaikkiin näihin ihmisiin ole menettänyt yhteyttä! ♥


ah niin ikävä näitä kenkiä! ja espan puistoa.


ihanat italialaiset tytöt, joiden nimiä en ariannaa (toinen oikealta) lukuunottamatta enää edes muista


vappua viettämässä 17-vuotiaana. taisin olla tuolloinkin kipeä...


ihana väiski wanhojen jatkojatko-risteilyllä lukion tokalla!


jana & äiti stuttgartissa. muistan että reissu koostui ihanista kesäpäivistä, mansikoista ja skumpasta, piknikeistä ja tietty jälleennäkemisestä janan kanssa, joka oli ollut jo melkein vuoden vaihto-oppilaana!


18-vuotissynttärit!


mallorcalla tyttöjen kanssa juuri 18 vuotta täytettyäni! taitaa olla yks parhaimmista reissuista mitä oon tehny tähän mennessä! siihen listaan kuuluu myös ainakin lontoon kielikurssi ja kypros viime syksyllä.

Tämä hetki oli mulle myös aika iso juttu kolmisen vuotta (vai onko siitä jo enemmän?!) sitten:


SPAISSARIT REUNION! ette tiedäkään miten hyperinä olin, etenkin kun pääsin vihdoin näkemään nää tytöt livenä! ja oli maailman parasta!

No joo, mutta enköhän oo käyttänyt työpäivästäni jo tarpeeksi aikaa nostalgisointiin! Aika siis ettiä pari hotellia kartalta ja lähteä kotiin! \o/ Tänään saankin nähdä muutamia ystäviä joita en ole kuukausiin nähnyt! Hanna ja Emmi siis tulevat Lontooseen, siitä ehkä enemmän myöhemmin Lontoo-blogin puolella, hyvää viikonloppua!