Mikä siinä on että väsyttää ihan äärettömästi, mutta silti vaan istuu tässä eikä mee nukkumaan, vaikka tietää että huomenna on taas herätys 5.30? Mä vaan haluun kuunnella Alex Turnerin rauhottavaa ääntä ja unet tuntuu ahdistavilta kun niistä pitää herätä. Ehkä siksi välillä valvottaa itseään, koska tuntuu siltä että jos ei mee nukkumaan niin ei tarvi herätäkään eikä huominen (työpäivä) ehkä koskaan tulekaan ja saan vaan kuunnella repeatilla Submarine EP:tä koko yön läpi. No, nää raskaat silmäluomet taitaa silti kohta voittaa, mutta muutama biisi vielä...
tomorrow i'll be faster
i'll catch what i've been chasing after
and have time to play
but i'm quite alright hiding today
you look like you've been for breakfast at the heartbreak hotel
maanantai 24. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
ode to london
Mulla on ikävä Lontoota.
Mulla on ikävä sitä kun aamulla menin niin aikasin töihin, että oli mahdollista jäädä pois Green Parkilla ja kävellä sieltä parinkymmenen minuutin matka ihanan Mayfairin ja Old Bond Streetin (ne kaupat!) läpi Oxford Streetille ja sieltä Selfridgesin näyteikkunoiden ohi (ne oli aina niin kivoja) töihin.
Mulla on ikävä Baker Streetin loputtomia lounaspaikkavaihtoehtoja, ja vaikka joskus ei ois jaksanutkaan nousta ja lähteä töistä hakemaan ruokaa, oli se aina yhtä piristävää päästä hetkeksi ulos ja oikeesti tajuta, että hei, mä asun Lontoossa. Sama tunne mulle tuli joka kerta kun nousin portaita ylös Bond Streetin asemalta suoraan Oxford Streetin vilinään. En ehkä koskaan ihan täysin tajunnut sitä että se oli mun kotikaupunki.
Mulla on ikävä Brick Lanen sunnuntaimarkettia ja muutenkin Shoreditchia josta tuli yllättäen (en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä!) mun lempialuetta Lontoossa. Ei ollut mitään parempaa tapaa viettää sunnuntaiaamua kun mennä syömään itämaista ruokaa Brick Lanelle, katsella ihania vaatteita ja ihmisvilinää ja juoda tuoretta kojusta ostettua smoothieta. Parasta oli ne huhtikuun päivät kun alko olemaan tosi lämmin, ja mua vaan hymyilytti niin paljon.
Ja vielä yks oma kuva Lontoon Mottinghamista jossa asuin silloin kun oli kielikurssi, ja kävin nyt viime reissulla vähän nostalgisoimassa.
Viekää mut takaisin Lontooseen NYT! ♥
kuvat: silentresonance, flaneur, magnus_d, erichands, route79
Mulla on ikävä sitä kun aamulla menin niin aikasin töihin, että oli mahdollista jäädä pois Green Parkilla ja kävellä sieltä parinkymmenen minuutin matka ihanan Mayfairin ja Old Bond Streetin (ne kaupat!) läpi Oxford Streetille ja sieltä Selfridgesin näyteikkunoiden ohi (ne oli aina niin kivoja) töihin.
Mulla on ikävä Baker Streetin loputtomia lounaspaikkavaihtoehtoja, ja vaikka joskus ei ois jaksanutkaan nousta ja lähteä töistä hakemaan ruokaa, oli se aina yhtä piristävää päästä hetkeksi ulos ja oikeesti tajuta, että hei, mä asun Lontoossa. Sama tunne mulle tuli joka kerta kun nousin portaita ylös Bond Streetin asemalta suoraan Oxford Streetin vilinään. En ehkä koskaan ihan täysin tajunnut sitä että se oli mun kotikaupunki.
Mulla on ikävä Brick Lanen sunnuntaimarkettia ja muutenkin Shoreditchia josta tuli yllättäen (en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä!) mun lempialuetta Lontoossa. Ei ollut mitään parempaa tapaa viettää sunnuntaiaamua kun mennä syömään itämaista ruokaa Brick Lanelle, katsella ihania vaatteita ja ihmisvilinää ja juoda tuoretta kojusta ostettua smoothieta. Parasta oli ne huhtikuun päivät kun alko olemaan tosi lämmin, ja mua vaan hymyilytti niin paljon.
Ja vielä yks oma kuva Lontoon Mottinghamista jossa asuin silloin kun oli kielikurssi, ja kävin nyt viime reissulla vähän nostalgisoimassa.
Viekää mut takaisin Lontooseen NYT! ♥
kuvat: silentresonance, flaneur, magnus_d, erichands, route79
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
i just don't know what to do with myself
Kipeenä oltu six days and counting... On ihan ok nyt loppua jo hei! Haluan perjantaina tanssimaan!
Otin käyttöön kaikki keinot mitä vain keksin: valkosipulin, vihreän teen, c-vitamiinitabletit, finnrexinit, rommitotin..... Katotaan jos aamulla olis jotain parannusta! TEEN MITÄ VAIN. Olisin ostanut vielä c-vitamiiniporetabletteja, mutta joku sanoi mulle että siitäkin voi saada yliannostuksen joten en sitten ostanut. Saan tällä hetkellä kuitenkin sitä appelsiineista, tableteista, kurkkupastilleista ja finnrexinistä. :D Riittänee.
Onneksi huomenna saan hetkeksi ainakin seuraa kun Hanna tulee kyläilemään aamupäivällä, ja Aida ehkä illalla leffailemaan! Hajoon neljän seinän sisälle, enkä jaksaisi enää ees kattoa telkkaria. Kyllä, siihen pisteeseen on nyt tultu!
weapons of cold destruction
Otin käyttöön kaikki keinot mitä vain keksin: valkosipulin, vihreän teen, c-vitamiinitabletit, finnrexinit, rommitotin..... Katotaan jos aamulla olis jotain parannusta! TEEN MITÄ VAIN. Olisin ostanut vielä c-vitamiiniporetabletteja, mutta joku sanoi mulle että siitäkin voi saada yliannostuksen joten en sitten ostanut. Saan tällä hetkellä kuitenkin sitä appelsiineista, tableteista, kurkkupastilleista ja finnrexinistä. :D Riittänee.
Onneksi huomenna saan hetkeksi ainakin seuraa kun Hanna tulee kyläilemään aamupäivällä, ja Aida ehkä illalla leffailemaan! Hajoon neljän seinän sisälle, enkä jaksaisi enää ees kattoa telkkaria. Kyllä, siihen pisteeseen on nyt tultu!
weapons of cold destruction
maanantai 5. syyskuuta 2011
i'm dreaming of you rushing up to me
Kipeenä taas! Mitä kummaa oikeesti.... Veikkaan että mua rankaistaan siitä et oon runsaan viime viikon syöny tosi epäterveellisesti :( Ehkä se tästä taas kun jatkan takas sillä samalla vähän terveellisemmällä radalla minkä alotin kesän alussa! Ainakin toivon niin koska tää on ihan tuskastuttavan tylsää.
Palasin Englannista pari päivää sitten ja post-matkustusdepressio on huipussaan. Mulla oli siellä niin ihanaa ja haluisin vaan takaisin! Oonkin nyt päättänyt eka maksaa velkani, ja sitten alkaa säästää rahaa ja lähteä sinne takaisin. En tiiä koska, mutta mahdollisimman pian. En erityisemmin ainakaan vielä rakasta työtäni, niin miksen kokeilisi vaihtaa ympäristöä? Oon tehnyt sen aikasemminkin, ja vaikka se olikin vaikeeta, niin tekee mieli lähteä takaisin. Ja tällä kertaa mulla olisi paras kaverini siellä auttamassa vaikeissa jutuissa! Ja luen päivittäin kaikkia siteerauksia siitä, miten koskaan ei saavuta mitään jos ei yritä. Niin ehkä mä nyt yritän. Mut otan silti ihan rauhallisesti enkä hätiköi mitään!
Englannissa vietin siis aikaa Lontoossa ja Essexissä ja oli superkivaa. Ihastuin ehkä vähän, join paljon oikeeta hyvää englantilaista siideriä, ostin alennusvaatteita vaikka ei oikeesti ois ollu rahaa ja tutustuin tosi moniin hauskoihin uusiin tuttavuuksiin. Toisin sanoen oli siis ihana reissu! Tässä vähän matkamuistoja:
Serkukset Kieran ja Krissie, ihana matkaseurani Lontoossa!
Uusia tuttavuuksia!
Ihanan Helenan kanssa terassilla
Maailman kaunein Lontoo
Morning tea!
Söpö ankkalampi Helenan kodin lähellä
Camdenissa
Camdenissa iltapäiväteellä
Palasin Englannista pari päivää sitten ja post-matkustusdepressio on huipussaan. Mulla oli siellä niin ihanaa ja haluisin vaan takaisin! Oonkin nyt päättänyt eka maksaa velkani, ja sitten alkaa säästää rahaa ja lähteä sinne takaisin. En tiiä koska, mutta mahdollisimman pian. En erityisemmin ainakaan vielä rakasta työtäni, niin miksen kokeilisi vaihtaa ympäristöä? Oon tehnyt sen aikasemminkin, ja vaikka se olikin vaikeeta, niin tekee mieli lähteä takaisin. Ja tällä kertaa mulla olisi paras kaverini siellä auttamassa vaikeissa jutuissa! Ja luen päivittäin kaikkia siteerauksia siitä, miten koskaan ei saavuta mitään jos ei yritä. Niin ehkä mä nyt yritän. Mut otan silti ihan rauhallisesti enkä hätiköi mitään!
Englannissa vietin siis aikaa Lontoossa ja Essexissä ja oli superkivaa. Ihastuin ehkä vähän, join paljon oikeeta hyvää englantilaista siideriä, ostin alennusvaatteita vaikka ei oikeesti ois ollu rahaa ja tutustuin tosi moniin hauskoihin uusiin tuttavuuksiin. Toisin sanoen oli siis ihana reissu! Tässä vähän matkamuistoja:
Serkukset Kieran ja Krissie, ihana matkaseurani Lontoossa!
Uusia tuttavuuksia!
Ihanan Helenan kanssa terassilla
Maailman kaunein Lontoo
Morning tea!
Söpö ankkalampi Helenan kodin lähellä
Camdenissa
Camdenissa iltapäiväteellä
tiistai 23. elokuuta 2011
kesä pähkinänkuoressa
Päätin nyt ryhtyä taas kirjotuspuuhiin kun rakas ystäväni ottaa ja lähtee Puolaan asumaan, ja pyysi, että kirjottelisin tänne vähän mun kuulumisia! Ja äsken kun lueskelin vanhia juttuja, huomasin että näitä on kuitenkin aika superkiva lukea myöhemmin ja muistella, joten mikäs tässä. Toivottavasti ei heti taas unohdu!
Tää kesä on ollut kyllä aika kiva, vaikkakin täysin erilainen mitä odotin. Koti-ikävä Lontooseen ei iskenyt melkein ollenkaan, mitä nyt oon ikävöinyt ystävääni Helenaa ja välillä ihan Lontoota kaupunkina, mutta muuten kesä meni ihan mukisematta täällä kotona. Nyt tosin alkaa vähitellen taas hiipimään sellanen tunne, että pitäs lähteä takaisin Englantiin. Mutta ei ihan vielä, kyllä mä tän vuoden sinnittelen vielä Suomessa!
Sain työpaikan Holiday Inn Helsinki City Centrestä vastaanottovirkailijana, ja rehellisesti sanottuna se on mun mielestä ollut aika stressaavaa ja vaikeaa! Toivotaan, että se helpottaa siitä sitten kun on hetken aikaa siellä on. Tekis mieli ryhtyä takas lomalle, mutta noita laskuja pukkaa postiluukusta sitä mukaa että kai niitä töitä on tehtävä..... Onneksi huomenna pääsen viettämään puolitoistaviikkoista lomaani ensin Tampereelle Nellin luokse, sitten Lontooseen kaverini Krissien kanssa ja loppuviikoksi Essexiin Helenan hoiviin. En malta odottaa! Matkalaukku on vihdoin tossa vieressä pakattuna, ja nyt pitäs vaan mennä nukkumaan että sais joskus herätäkin! En vaan jaksais.
Valmistujaiset ja ihana Nelli!
Maailman ihanin kesäilta Koffin puistossa med Nitin
Mansikoita Kauppatorilla
Mikan ja Sailan tuparit
Ranskalainen vieraamme Lise ja ysäribileet!
Rakastin Flow:ssa tota värikästä bussipysäkkiä :D
Hanna & minä Flowssa
Tää kesä on ollut kyllä aika kiva, vaikkakin täysin erilainen mitä odotin. Koti-ikävä Lontooseen ei iskenyt melkein ollenkaan, mitä nyt oon ikävöinyt ystävääni Helenaa ja välillä ihan Lontoota kaupunkina, mutta muuten kesä meni ihan mukisematta täällä kotona. Nyt tosin alkaa vähitellen taas hiipimään sellanen tunne, että pitäs lähteä takaisin Englantiin. Mutta ei ihan vielä, kyllä mä tän vuoden sinnittelen vielä Suomessa!
Sain työpaikan Holiday Inn Helsinki City Centrestä vastaanottovirkailijana, ja rehellisesti sanottuna se on mun mielestä ollut aika stressaavaa ja vaikeaa! Toivotaan, että se helpottaa siitä sitten kun on hetken aikaa siellä on. Tekis mieli ryhtyä takas lomalle, mutta noita laskuja pukkaa postiluukusta sitä mukaa että kai niitä töitä on tehtävä..... Onneksi huomenna pääsen viettämään puolitoistaviikkoista lomaani ensin Tampereelle Nellin luokse, sitten Lontooseen kaverini Krissien kanssa ja loppuviikoksi Essexiin Helenan hoiviin. En malta odottaa! Matkalaukku on vihdoin tossa vieressä pakattuna, ja nyt pitäs vaan mennä nukkumaan että sais joskus herätäkin! En vaan jaksais.
Valmistujaiset ja ihana Nelli!
Maailman ihanin kesäilta Koffin puistossa med Nitin
Mansikoita Kauppatorilla
Mikan ja Sailan tuparit
Ranskalainen vieraamme Lise ja ysäribileet!
Rakastin Flow:ssa tota värikästä bussipysäkkiä :D
Hanna & minä Flowssa
torstai 26. toukokuuta 2011
so dance while you can, dance cause you must
Tänään on vika päivä Lontoossa ja mua vähän itkettää. En oikeen edes tiedä miksi, sillä ainakin ajatuksen tasolla kotiin on ihana palata, mutta jotenkin se silti pelottaa ihan kauheasti. Ehkä olen juuri oppinut elämään täällä, ja nyt pitäisi sitten opetella vanhat tavat uudelleen. Pitäisi valmistua, kasvaa aikuiseksi ja hankkia työ. Tänään pitäisi myös sanoa hyvästit kaikille, ja siinä en oo hirveen hyvä. Eikä mulle tänne oikeastaan yhden henkilön lisäksi jääkään ketään hirveän tärkeää, mutta silti. Tänne tultuani kirjoitin blogiin ja laitoin kuvan missä luki "you get a strange feeling when you're about to leave a place, like you'll not only miss the people you love but you will also miss the person you are now, because you will never be this way ever again". Se tässä on ehkä pointtina. Mä oon nyt eri ihminen kun sillon kun tulin tänne, ja Lontoolla on siihen suuri vaikutus. Ja nyt pitää lähteä pois, ja se tuntuu vaikealta. Mutta onneksi Helsingissä on kaverit ja perhe ja kesä. Ja maailman paras kämppis. Uskon tästä kaikesta huolimatta että asiat menee ehkä ihan hyvin. Olis vähän pakko.
Bye bye pretty London town! :*
Bye bye pretty London town! :*
maanantai 9. toukokuuta 2011
i believe in this fire burning inside of me
Oon asunut nyt Lontoossa yhteensä 127 päivää ja jäljellä on enää 17 kokonaista. Viime viikot on ollut ihania, oon tehnyt ja nähnyt paljon kaikkea, tutustunut uusiin ihmisiin ja ajatellut että mun on vihdoin hyvä täällä. Samalla musta kuitenkin tuntuu myös etten oikeen tiedä missä loppujen lopuksi tahtoisin olla. Viikonlopun vietin kaverin luona pohjois-Walesissa, ja kun näin miten onnellinen se oli siellä omassa kotipaikassaan, tuli mullekin ihan hirveä kaipaus kotiin. Matkustaminen on ihanaa, mutta se mitä oon ystävien ja perheen lisäksi kaivannut eniten, on se tietty tuttuus ja se, että tietää miten asiat toimii.
Pari päivää sitten kuuntelin biisiä missä laulettiin home is where your heart is, find where you belong and start to take control ja rupesin itsekin miettimään mihin mä oikein kuulun ja missä mun koti on. Täällä on hyvä olla nyt, mutta silti musta tuntuu että jakaudun kahtia, enkä tiedä missä haluaisin loppujen lopuksi asua. Mulla on kamala ikävä Suomea, mutta tiedän myös että kun menen sinne takaisin kahden ja puolen viikon päästä, tuun vuorostani ikävöimään Lontoota. Tiiän että oon vielä nuori, ja ehkä mun ei kuulukaan vielä tietää mihin kuulun, mutta välillä musta tuntuu etten sovi minnekään. Entä jos missään ei oo koskaan hyvä, jos aina vaan kaipaan jonnekin muualle?
Pelottaa hirveesti palata kotiin, koska pelkään sitä kulttuurishokkia joka iskee kun on vihdoin tottunut uuteen paikkaan, ja sitten palaakin paikkaan missä ihmiset on jatkanut elämää samaan malliin ja mikään ei ole muuttunut vaikka itse onkin.
Pari päivää sitten kuuntelin biisiä missä laulettiin home is where your heart is, find where you belong and start to take control ja rupesin itsekin miettimään mihin mä oikein kuulun ja missä mun koti on. Täällä on hyvä olla nyt, mutta silti musta tuntuu että jakaudun kahtia, enkä tiedä missä haluaisin loppujen lopuksi asua. Mulla on kamala ikävä Suomea, mutta tiedän myös että kun menen sinne takaisin kahden ja puolen viikon päästä, tuun vuorostani ikävöimään Lontoota. Tiiän että oon vielä nuori, ja ehkä mun ei kuulukaan vielä tietää mihin kuulun, mutta välillä musta tuntuu etten sovi minnekään. Entä jos missään ei oo koskaan hyvä, jos aina vaan kaipaan jonnekin muualle?
Pelottaa hirveesti palata kotiin, koska pelkään sitä kulttuurishokkia joka iskee kun on vihdoin tottunut uuteen paikkaan, ja sitten palaakin paikkaan missä ihmiset on jatkanut elämää samaan malliin ja mikään ei ole muuttunut vaikka itse onkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)