Tulin viime keskiviikkona takaisin runsaan viikon pituiselta Lontoon matkaltani ja muutaman päivän Suomessa olon jälkeen sairastuinkin heti tapani mukaan flunssaan. Naureskelin juuri reissussa ollessani että sen vuoden aikana kun olen nykyisessä työpaikassani ollut olen jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen joutunut ottamaan sairaslomaa... Tämä kerta ei olisi ollut poikkeus ellen sattuisi (onnekseni?) edelleen olemaan kesälomalla vielä perjantaihin saakka. Vikat lomapäivät vietetään siis visusti sängyssä makoillen, mutta onneksi on paljon valokuvia ja muistoja Lontoosta jotka auttavat pikkasen tähän tylsään oloon!
Ilmat suosivat meitä; ilmeisesti viikonlopun lämpötilat kohosivat Englannissa tämän kesän korkeimmiksi!
Käytiin Peter Dohertyn keikalla ♥
Sunnuntai-illan blues-jamit Camdenissa
Hampton Court Palace
Seuraava Lontoon reissu saattaakin olla sitten vähän pidempiaikainen, ollaan jo matkakumppanien kanssa mietitty mahdollisia asuinalueita ja oon yrittänyt tehdä alustavaa listaa työpaikoista joihin voisi hakea. Välillä iskee kamala paniikki että haluanko mä oikeasti taas muuttaa, mutta sitten mietin että se on vaan sitä pelkoa, ja että ainakin pitää yrittää. "Life begins at the end of your comfort zone."
Huh huh nyt väsyttää! Vietin viime viikolla viisi päivää mini Suomi-roadtripillä, ja nyt on vähän kuollut olo... Reissussa oli kuitenkin ihanaa, ja uskomatonta kyllä, ilmatkin suosivat meitä koko viikon joka oli aika odottamatonta ottaen huomioon millainen tämä kulunut kesä on ollut.. Reissumme kulki siis reittiä Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Turku-Helsinki, joista ainoastaan Jyväskylä oli minulle entuudestaan tuntematon (mutta aivan ihanan positiivinen yllätys!), ja muut kaupungit vaan vanhoja suosikkeja. Reissu koostui muun muassa ihanista kesäpäivistä, uusista kivoista tuttavuuksista, baarikierroksista ja turistin leikkimisestä. Käväisinpähän myös Jyväskylän ralleissa, pelkästään toteamassa ettei tarvitse sellaisiinkaan lähteä enää uudelleen...
Nyt näin post-reissu-depressioissani yritän pitää mielessäni tuon otsikon lainauksen, ja myös Frank Turnerin kuuntelu ja lyriikat muistuttaa siitä, että elämässä on vielä niin paljon ihmeteltävää ja ihania juttuja, että turha jäädä makaamaan sängyn pohjalle ja rypeä itsesäälissä. Siispä lähden nyt ostamaan mansikoita ja odottelemaan että pääsen maailmalta kotiutuneen ystäväni kanssa piknikille, jee!
so why are you sat at home?
you're not designed to be alone
you just got used to saying "no"
so get up and get down and get outside
cos it's a lovely sunny day
but you hide yourself away
you've only got yourself to blame
get up and get down and get outside
