it's never too late to be what you might have been

Olen elossa!

Niin monta kertaa oon avannut tän valkosen ikkunan, tuijottanut sitä hetken ja painanut punasta rastia. Mutta nyt aion oikeesti hoitaa homman loppuun asti!



Kuvitan tän postauksen satunnaisilla kuvilla viime viikoilta joiden aikana olen mm. mennyt tuntemattoman bändin keikalle tuntemattomien ihmisten kanssa (kivaa oli!), saanut vierailijoita Suomesta (ja suomalaisia irtokarkkeja!!) sekä shoppaillut vähän enemmän kuin olisi pitänyt. Vannoin itselleni pari viikkoa sitten että seuraavan kerran kun ostan jotain saa se luvan olla käytännölliset kesäkengät, koska tällä hetkellä (harvojen) lämpimien päivien jalkinevaihtoehdot on joko talvikengät, converset tai korkokengät. Voitte varmaan kuitenkin arvata että käytännöllisten kesäkenkien sijaan ostin nuo yllä olevat sairaan korkeat korkokengät koska ne oli vaan niin KAUNIIT. Ja voitte varmaan myös arvata että niissä on lisäksi ihan älyttömän tuskallista kävellä mutta ei se mitään, tykkään niistä silti.



Oon taas vaihteeksi pohtinut sitä ikuista kysymystä että mitä sitä oikein tekisi elämällään. Lontoossa on just nyt ihan hyvä olla vaikka koti-ikävä iskeekin aina välillä, mutta koska nyt oon tällanen kun oon niin en osaa oikein elää hetkessä. Hotellin respassa on ihan kivaa ja rentoa olla töissä, mutta en nää tekeväni sitä koko loppuelämääni. Ihmiset on viime aikoina jostain syystä usein kysyneet multa useammin kuin normaalisti että "mitä sä sitten tekisit jos voisit olla mitä vaan" ja huomaan että siihen on kamalan vaikea vastata. Mulla ei koskaan oikeen ollut mitään sellasta (töihin liittyvää) unelmaa jonka toteumista varten olisi jaksanut tehdä paljon töitä. Mutta viime aikoina oon ehkä keksinyt aineen jota jopa olisi kiva opiskella, mutta tuleva toiveammatti on edelleen vähän hukassa. On kuitenkin ollut sellanen olo että jotain vielä olisi pakko opiskella jos koskaan haluaa harkita uranvaihtoa johonkin sellaseen joka olisi edes vähän enemmän oma juttu.



Muutin kuitenkin tänne vasta vähän aikaa sitten enkä ole missään nimessä valmis maksamaan täällä opiskelusta sitä 9000 puntaa vuodessa joten mahdollinen opiskelu olisi varmaan sitten suoritettava Suomessa. En tiedä miksi taas ylianalysoin tätä ihan liikaa koska tiedän ettei sinne kouluun oo pakko mennä nyt heti ja että vielä on kyllä paljon aikaa. Nyt pitäisi vaan nauttia täällä olosta ja huolettomuudesta ja sinäänsä helposta työstä joka ei stressaa liikaa. Ja pitäisi yrittää muistaa että vaikka mulla ei ehkä koskaan ole ollut sitä töihin liittyvää unelmaa niin yhtä unelmaa toteutan kuitenkin juuri nyt. Haaveilin Lontooseen muutosta vuosia, ja vaikka se ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista (tai ehkä onkin, niissähän on pirusti niitä piikkejä) niin en kuitenkaan ole koskaan ollut ylpeämpi itsestäni. Hyvä minä!

In English: During the past few weeks I've went to see a random band with completely new, random people and had the time of my life, had some visitors from Finland and and gone shopping a bit more than I should've (see picture of gorgeous but totally impractical shoes above...) Sometimes you just need to spoil yourself a little bit!

i can't get enough space

Oon niin huono tässä bloggailussa!

Viime viikkojen aikana oon alottanut osa-aikatyön, käynyt ulkona uusien kavereiden kanssa ja käynyt minivisiitillä pohjois-Walesissa tapaamassa ystävää. Oon myös pohtinut kuumeisesti mitä mä oikeastaan haluan tehdä, ja pakko sanoa että en oo yhtään sen lähempänä vastausta kun olin kuukausi sitten. Vaihdan mieltä liiottelematta varmaan noin kuusi kertaa päivässä joka on todella turhauttavaa.. Välillä oon ehdottomasti sitä mieltä että etsin itselleni paremman työn ja jään tänne ja tutustun ihmisiin ja koen mahdollisimman paljon uusia juttuja. Parin tunnin päästä iskee koti-ikävä ja ajatus siitä, ettei Suomeen palaaminen olisikaan nyt niin kamalaa. Oon miettinyt erilaisia opintoja, sillä koska jos palaan Suomeen haluaisin opiskella jotain, mutta ongelmana siinä on pääsykokeet (ja se, että eri aineiden pääsykokeet on kokonaan eri viikoilla) ja se miten saisin niihin esim. lomaa töistä. Lopettaisinko työt ja muuttaisin Suomeen vaikka en pääsisikään kouluun vai keskittyisin nyt vaan täällä täysin työnhakuun ja jos ei onnista niin sitten tulisin Suomeen ja katsoisin mitä seuraavaksi? Tiedän kuitenkin senkin, että jos palaan Suomeen niin mulle tulee ikävä Englantia ja tuun miettimään liikaa kaikkia "mitä jos sittenkin.."-skenaarioita. Toivon että voisin vaan kääntää aivot pois päältä hetkeksi!

Alue jossa asun, Waltham Forest



Nyt on entistä enemmän koti-ikävä sillä tuntuu siltä että oon tulossa ihan kunnolla kipeeksi. Ahdistaa koska oon just alottanut uudessa työssä ja en mielellään heti jäisi pois sairaana. Eihän sille tietenkään mitään voi jos tulee kipeeksi mutta yritän jaksaa vielä pari päivää ja katson sitten miten käy. En ees tiedä miten sairaslomat toimii täällä!





Puolalainen Katarina joka on varmasti kivoin uusi tuttavuus tähän mennessä!

In English // I've been doing some major soul searching during the past few weeks. To stay in London or go back to Finland, that is the question. I've applied to a school in Helsinki just in case, but at the moment it feels like I wanna do my best to try and get a better job in London and at least try to stay here for a little bit longer. I keep changing my mind about 6 times a day though, so it's tough. Someone turn off my brain for a little while please!