let's take life nice and easy

Greetings from London!

















Oon ollut nyt taas pari päivää Suomessa ja tuntuu ihan siltä etten olisi ollut pois ollenkaan. Saattaa tosin johtua siitä, etten ole päässyt vielä käymään keskustassa tai oikeastaan tehnyt mitään muutakaan. Olen nimittäin TAAS kipeä, ja tällä kertaa se vituttaa sen verran että aion oikeasti tehdä tälle surkealle vastustuskyvylle jotain. Ajattelin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa, että tajuaisin vähän paremmin mitä kaikkea epäterveellistä suuhuni laitan. Mulla on myös nyt meneillään tällanen laktoositon kuukausi- kokeilu mitä lääkäri suositteli mun sekoilevan vatsan takia. Ajattelin, että senkin kannalta olisi varmaan hyvä kirjoittaa ylös mitä on syönyt ja että onko esimerkiksi maitotuotteiden välttelemisestä ollut mitään käytännön hyötyä.

Työharjoittelukin lähentyy hirveän nopeaa tahtia, mutta onneks oon sentään jotain saanut aikaiseksi! Tilasin eurooppalaisen sairasvakuutuskortin Kelalta, oon etsinyt aika ahkerasti kämppiä ja käväisin myös henkilökohtaisesti Kelassa hakemassa asumistuen korotusta. Ehkä tää vielä tästä jotenkin lutviutuu, vaikka hirveä stressi onkin! Nyt meen takasin sängyn pohjalle nauttimaan teestä & Supernaturalista, hejdo!

you see me dancing but i never ever like to talk

Noniiin, jospa nyt yritettäisiin taas ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa! Parin kuukauden aikana olen käynyt mm. kahden kaverin kanssa viettämässä lomaviikon Kyproksella Agia Napassa, ja se oli kyllä paras idea pitkään aikaan! Loman jälkeen tosiaan jäi hirveen energinen ja elämäniloisempi fiilis (hetkeksi ainakin) vaikka miljoona koulutehtävää jäikin rästiin. No, onneksi niistäkin viimeisen tein juuri pari minuuttia sitten loppuun, huh!

Matkakuume Kyproksesta kyllä jäi, ja varattiinkin yhden matkakaverin kanssa melkein heti uusi matka, ja ylihuomenna koittaakin lähtö minilomalle Tukholmaan. Aikomuksissa on nähdä ainakin Birger Jaarlin patsas (älkää kysykö), kuninkaanlinna, vanha kaupunki ja TopShop! Niin, ja kauniita ja vaikeasti tavoiteltavia ruotsalaisia miehiä. Alle kuukauden päästä lähdemme myös matkailuluokan kanssa opintomatkalle Lontooseen, aka lempikaupunkiini maailmassa.

Lontooseen käy matkani myös tammikuussa viideksi kuukaudeksi, sillä sain sieltä työssäoppimispaikan. Mielialani asiasta vaihtuu noin minuutin välein paniikista ja innostuksesta ahdistukseen ja suruun. Tätä olen odottanut ja toivonut koko opiskeluaikani tässä koulussa, mutta nyt kun sain kuulla sen olevan oikeasti mahdollisuus alkaakin ahdistaa. Ensinnäkin joudun jättämään terapian kesken, ja se on oikeasti tosi huono juttu, koska en välttämättä saa enää jatkaa sitä (luultavasti en) ja siitä olisi voinut olla vaikka kuinka paljon hyötyä. Näin myös taannoin aika paljon vaivaa sen saamiseksi. Ahdistaa myös yksinäisyyden pelko, ja se, että mitä jos erkaannun kaikista kavereista täällä? Tiedän että oikeasti se on aika naurettava pelko, sillä eihän viisi kuukautta loppujen lopuksi ole niin pitkä aika, mutta silti. Vainoharha-Laura nostaa päätään. Toivoin (ja toivon edelleen) loppuun asti että Nelli olisi päässyt myös Lontooseen, sillä meillä olis varmasti ollut ihan maailman parasta, ja paljon vähemmän pelottavaa! Mutta ehkä kasvan nyt sitten ihmisenä ja sitä rataa. Tosin isän vaimo Katja kannustavasti muistutti ettei ongelmiaan voi paeta toiseen maahan. Sellasta.

Tälläseltä oon viime aikoina näyttänyt:



ja näin onnellisia oltiin nellin kanssa kyproksella (ja kohta toivottavasti myös tukholmassa!)