there's nothing more to it; i just get through it

Täällä sitä nyt ollaan Lontoossa ja vihdoin sain aikaseksi kirjoittaa tänne jotain! Kuten useat jo tietävätkin, asiat ei oo menny ihan niin kuin oli suunniteltu. Paras ystäväni joka toisena kaverina lähti muuttamaan tänne on sairastellut jo pitkään ja täällä nyt lääkärit sitten sanoivat että hänen olisi parasta palata takaisin Suomeen sillä kaikki tutkimukset ovat siellä kesken. Toinen kaveri päätti sitten lähteä samalla itsekin, joten multa vähän niin kun lähti matto jalkojen alta ja jäin tänne yksin. Koko viime viikko on ollut aikamoista vuoristorataa, välillä on tosi tarmokas olo ja tuntuu että pystyn tähän yksin, mutta useimmiten pelottaa ja ikävöin ystäviä. Tiedän että se on alussa normaalia, mutta kun kaiken tämän oli suunnitellut niin erilaiseksi, on vaikea päästää irti siitä ajatuksesta ja todeta että asiat on niinkuin ne nyt on ja jatkaa matkaa.





Viime viikko vietettiin vielä kavereiden kanssa tosi kivassa hostellissa Marylebonessa jossa vähän niin kun sain unohtaa todellisuuden ja leikkiä hetken vielä turistia ja tutustua kaikkiin kivoihin uusiin tuttavuuksiin hostellissa. Käytiin näyttämässä Tovelle nähtävyyksiä, mentiin pubiin aussityttöjen kanssa, pelattiin UNO:a walesilaisen ja ranskalaisen kanssa ja syötiin ehkä vähän liikaa roskaruokaa. Nyt oon kuitenkin uudessa kodissani ja yritän hahmottaa ympäristöäni ja oppia mitä on missäkin ja miten kaikkialle pääsee. Tänään tarkoituksena on käydä pankissa pyytämässä kadonneen kortin tilalle uusi, etsiä internet-kahvila CV:n printtaamista varten ja ostaa tyynyt sänkyyni ettei tarvitse enää käyttää villapaitapinoa korvikkeena...






First Aid Kitin uus levy on toiminut mulle täällä jonkinlaisena pelastusrenkaana:



"Well it's a new year, with it comes more than new fears
Met a young man who was in tears, he asked me,
"What induces us to stay here?"
I said, "I don't know much and I'm not lying,
But I think you just have to keep on trying."

In English // Everything in London has not gone as planned :( My friends had to return back to Finland due to illness, but I decided to stay here alone and try it out. It's been super scary and lonely, but I guess that's how it's supposed to be in the beginning. Hopefully everything will turn out okay in the end!

kesä pähkinänkuoressa

Päätin nyt ryhtyä taas kirjotuspuuhiin kun rakas ystäväni ottaa ja lähtee Puolaan asumaan, ja pyysi, että kirjottelisin tänne vähän mun kuulumisia! Ja äsken kun lueskelin vanhia juttuja, huomasin että näitä on kuitenkin aika superkiva lukea myöhemmin ja muistella, joten mikäs tässä. Toivottavasti ei heti taas unohdu!

Tää kesä on ollut kyllä aika kiva, vaikkakin täysin erilainen mitä odotin. Koti-ikävä Lontooseen ei iskenyt melkein ollenkaan, mitä nyt oon ikävöinyt ystävääni Helenaa ja välillä ihan Lontoota kaupunkina, mutta muuten kesä meni ihan mukisematta täällä kotona. Nyt tosin alkaa vähitellen taas hiipimään sellanen tunne, että pitäs lähteä takaisin Englantiin. Mutta ei ihan vielä, kyllä mä tän vuoden sinnittelen vielä Suomessa!

Sain työpaikan Holiday Inn Helsinki City Centrestä vastaanottovirkailijana, ja rehellisesti sanottuna se on mun mielestä ollut aika stressaavaa ja vaikeaa! Toivotaan, että se helpottaa siitä sitten kun on hetken aikaa siellä on. Tekis mieli ryhtyä takas lomalle, mutta noita laskuja pukkaa postiluukusta sitä mukaa että kai niitä töitä on tehtävä..... Onneksi huomenna pääsen viettämään puolitoistaviikkoista lomaani ensin Tampereelle Nellin luokse, sitten Lontooseen kaverini Krissien kanssa ja loppuviikoksi Essexiin Helenan hoiviin. En malta odottaa! Matkalaukku on vihdoin tossa vieressä pakattuna, ja nyt pitäs vaan mennä nukkumaan että sais joskus herätäkin! En vaan jaksais.


Valmistujaiset ja ihana Nelli!

Maailman ihanin kesäilta Koffin puistossa med Nitin


Mansikoita Kauppatorilla


Mikan ja Sailan tuparit


Ranskalainen vieraamme Lise ja ysäribileet!


Rakastin Flow:ssa tota värikästä bussipysäkkiä :D


Hanna & minä Flowssa