keep your head up, keep your heart strong

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu! Me oltiin kämppisten kanssa perjantaina Mayfairissa sellasella (ainakin mulle) vähän liian hienolla klubilla, ja koko ajan oli vähän sellanen olo että haluaisin juosta karkuun johonkin tuttuun ja turvalliseen omaan lempipaikkaan.. :D Ei oo ihan mun juttu siis noi liian hienot paikat, mutta tulipa ainakin koettua! Oli kiva viettää vähän vapaa-aikaa kämppisten kanssa, ja sainpa jopa napattua yhden kuvan itsestäni ja toisesta kämppiksesta Marcelasta, jee!



Viimeksi kun asuin Englannissa en muistaakseni joutunut kokea näin kantapään kautta kuinka kylmiä nää vanhat talot voi pahimmillaan olla. En ollut nimittäin vielä saanut ostettua kunnon peittoa itselleni ennen tätä päivää, joten viime yö tuli sitten nukuttua talvitakki päällä.. Fun! Tänään otin siis itseäni niskasta kiinni ja käväsin kauppakeskus Westfieldissä ostamassa itselleni peiton ja vähän muita tarpeellisia (ja myös muutamia tarpeettomia...) asioita. Westfield on ihan jätti-iso, ja joskus kun on enemmän rahaa siellä vois varmaan viettää päiviä :D Tänään olin köyhä ja nälkäinen joten hoidin vaan lähinnä pakolliset asiat ja karkasin pois.




Aluepiiri missä asun on nimeltään Waltham Forest ja mun lähimmän metroaseman lähellä on kokonainen seinä tälläsiä söpöjä graffitteja.

Eilen kävin katsomassa Tate Modernissa Roy Lichtensteinin pop art näyttelyn ja tykkäsin kyllä tosi paljon! Etsin teille pari mun lempparia, etenkin toi ensimmäinen oli mun mieleen:





Huomenna mulla on harjotusvuoro kahvilaketju Eatissa, kaikki varpaat ja sormet ristiin että saan sen työpaikan! Jännittää!

In English // Hope everyone had a good weekend! Me and my flatmates went to a super fancy (and pretentious!) club in Mayfair and I felt really out of place, but it was fun to spend time with my flatmates and to get to know them a bit better. Yesterday I went to Tate Modern to check out the Roy Lichtenstein pop art exhibition which was super cool, I'd recommend it to everyone!

on the road 'til the end of time

Hoi! Palaset alkaa jotenkin mennä täällä paikoilleen, eilen kävin viemässä CV:itäni kivan näkösiin hostelleihin, nyt vaan odottelen jos niistä kuuluisi jotain.. Tänään olin myös elämäni ensimmäisessä ryhmähaastattelussa ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon mua pelotti... Olin kirjaimellisesti siinä oven edessä, käännyin pois ja menin kahvilaan, menin takaisin, käännyin taas pois ja sitten keräsin itseni ja oikeasti astuin sisään. Ajattelin että jos nyt feidaan tän pelon takia en anna itelleni koskaan anteeksi, ja onneksi en feidannut. Olihan se vähän pelottavaa, mutta omastani (ja ilmeisesti ohjaajienkin) mielestä pärjäsin tosi hyvin ja pääsin jatkoon! Nyt mulla on harjoitusvuoro Eat.-kahvilaketjussa tiistaina, eeks! Wish me luck!

Sain myös vähän potentiaalisia kavereita, käytiin nimittäin pubissa syömässä ja juhlasiidereillä yhden puolalais-ruotsalaisen tytön ja italialaisen pojan kanssa ja vaihdettiin numeroita, jee! Itse aion ainakin vielä jatkaa hostelli/hotelli-työn hakemista, mutta ihan loistavaa että nyt on ainakin mahdollisuus johonkin työhön! Vielä mikään ei ole varmaa, joten ei pidä toivoa liikoja. Mutta oon hirveän hyvällä tuulella siitä että pärjäsin hyvin ja sain kavereita! Tänään mennään kämppisten kanssa johonkin super-fancylle klubille Mayfairiin, jännää! Ei varmaan oikeen mun paikka, mutta pitää ottaa tämäkin vaan kokemuksena..

Otin vähän kuvia tästä kämpästä, ja pari napsasua myös mun eiliseltä työnhakureissulta, you're welcome:



Näkymä ikkunastani, näyttää jopa ihan kivalta auringonpaisteessa!


Kotikatu!


Halusin ottaa tän kuvan koska a) aww mitkä roskikset ja b) foalsin uus levy!!



In English // Today I was in my first ever group interview, and I thought it went surprisingly well! I have a practice shift next Tuesday, wish me luck! I also made some potential friends from the group thing: a Polish girl and an Italian boy. We exchanged numbers and hopefully will be doing something fun in the near future!

let's get loud

Tämä postaus mun oli tarkoitus tehdä parisen viikkoa sitten, mutta kaikki jotka minut tuntee, tuskin yllättyy yhtään että se tulee vasta nyt. Muutama viikko sitten mulla oli nimittäin taas vieraita kylässä, ja silloin ihmeen kaupalla onnistuin myös pysymään terveenä! Laura tuli moikkaamaan mua Helsingistä, ja oli tosi huippu viikonloppu ja säätkin suosivat! Kun kävelin pitkin täpötäyttä Brick Lanea ihana mansikkabanaanismoothie kädessä t-paitasillani ajattelin, että elämä on joskus ihan kivaa. Aika ihanaa, oikeastaan!


Ihana söpö (mutta ihan liian kovaa musiikkia soittava) baari Shoreditch High Streetillä


Kaunis yövalaistus piristi vähän kun jouduttiin kävellä melkein tunti päästäksemme yöbussiimme.......




Jouduttiin Lauran kanssa keskelle isoa mielenosoitusta tukien leikkaamista vastaan, ja ei päästy vähään aikaan mihinkään kun metropysäkkejä oli suljettu... Oli aika jännää kieltämättä!


Käytiin lauantaina modernin taiteen museossa, joka yllätti mut kyllä ihan positiivisesti. Ja sen museokauppa oli ihan huippu!


Lounaani <3






Illalla mentiin tosi salaisessa paikassa olevaan baariin Tower of Londonin lähelle, joka sijaitse kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja josta oli aika kivat näkymät Lontoon ylle!

Taidettiin viettää suurin osa viikonlopustamme Lauran kanssa itä-Lontoossa Shoreditchissa, josta on aika nopeaa vauhtia tulossa lempialueeni täällä. Sieltä löytyy parhaat baarit, ihanat pikkukaupat ja kahvilat, ja tosi kivan näkösiä ihmisiä. Sunnuntaisin on aina Sunday Up- ja Brick Lane- marketit, jotka on ihan huippuja! Pari viikkoa sitten sunnuntaina oli tosiaan upea ilma, ja shoppailun ohella käytiin syömässä sisäpihalla kiinalaista ruokaa ja mini cupcakeseja. Illan hämärtyessä mentiin vielä söpöön pikkupubiin viinilasilliselle, ja syömään lempiruokaketjuuni Nandosiin.







Viime päivinä en ole niinkään ollut terve, mutta ehkä silti ihan onnellinen. Maanantaina huomasin juoksevani juna-aseman toisesta päästä toiseen koska tiesin että Helena oli odottamassa mua aseman edessä, enkä vaan malttanut odottaa! Kun näin sen, tuntui heti ettei aikaa ollut mennyt hetkeäkään, ja molemmilla oli vaikka mitä kerrottavaa. Tänään on vähän sama fiilis koska tiiän että nään äitin, pikkusiskon, pikkuveljen ja Vekun parin tunnin päästä, ja haluisin jo vaan päästä halaamaan niitä! Mennään illalla syömään ja kattomaan Thriller-musikaali, en malta odottaa!

i miss you

Viimeiset päivät on ollut aika rankkoja kaikin tavoin, ja oikeastaan koko mennyt viikko on tuntunut vaikealta. Mulla on niin ikävä kaikkia ystäviä, ja täällä on niin paljon ihania paikkoja ja kauniita rakennuksia ja vaikka mitä, mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa ne. Ei se vaan oo samanlaista yksin.

Tää kuulostaa nyt niin kliseiseltä, mutta eilen istuin illallispöydässä usean ihmisen ympäröimänä ja tunsin itseni NIIN yksinäiseksi. Välillä piti vaan mennä omaan huoneeseen itkemään ja kattomaan valokuvia. Osittain olin niin herkkänä koska olin väsynyt ja darrainen, mutta silti. Kaipaan omia kavereita joiden kanssa voin olla täysin oma itseni niiiiin paljon.

Perjantaina oli kuitenkin kivaa, mutta olin ihan liian humalassa (ylläri)! Ihmiset oli silloin ekstrakivoja ja niiden kanssa oli helppo jutella, mutta toivoisin että se olisi mahdollista myös seuraavana päivänä. Musta ois hirveen kiva esim. tehdä kämppisten kanssa muutakin kun käydä baarissa, koska tykkään niistä hirveesti! Pitäis varmaan yrittää vielä enemmän jutella ja tutustua niihin, mutta tunnun aina lamaantuvan kun pitäisi jutella.

Huomenna taas töihin, joka on ehkä ihan hyvä! Vapaapäivinäni en nimittäin näytä saavan mitään tehdyksi...


tuolla olin viikko sitten, oli aika katastrofaalista....


emelia, allie & minä


allie & minä

someday you'll be loved

Hejsan pitkästä aikaa!

Viime viikonloppuna oli Halloween, ja olin tapani mukaan taas pukeutunut! Tällä kertaa jopa kahtena eri päivänä ja vieläpä kahteen eri asuun. Tosin toinen niistä asuista oli aika yksinkertainen ja nopeasti väsätty, mutta toisen eteen olin nähnyt vähän enemmän vaivaa. Perjantaina olin pupu ja käväisin Iguanan ja Prkl-klubin kautta Neossa Halloween-bileissä, joihin pukeutuneet pääsivät ilmaiseksi sisään. Lauantaina oli kaverini järjestämät Halloween-bileet Kalliossa, ja tällä kertaa asuni oli merirosvotar. Kaikki kuvat tältä illalta ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, mutta laitan nyt jonkun melkein hyvän otoksen tähän demonstraatioksi.

Tässä on kyllä tultu taas hieman överikäytettyä alkoholia viime aikoina (esim. juuri viime viikonloppuna.....) ja ajattelinkin lauantaina koittavissa lukiokavereiden tapaamisessa jättää viinin kokonaan pois, ainakin ennen baaria. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että on varmasti huomattavasti hauskempaa muistaa asioita kuin joutua arvailemaan illan kulkua seuraavana aamuna järkyttävän hedarin kourissa.

Lontoo-asiat eivät ole erityisemmin vielä edistyneet, vaikka sainkin aikaiseksi käydä koulumme kv-vastaavan juttusilla ja sain tietoa tuista ja lomakkeita niiden hakemista varten. Asuntoasiat tällä hetkellä stressaavat eniten, sillä toivoisin niin, että Lontooseen mennessä olisi jo asuinpaikka eikä tarvitsisi siellä vaellella ja etsiskellä.


tanssin merirosvotanssia....

you've gotten into my bloodstream

En ookaan ehtinyt vielä kommentoida yhtään Lady Gagan keikkaa. Ehkä siksi, etten tiedä oikein että osaanko edes, tai ainakaan sanoa muuta kuin että olen ainakin yhä enemmän rakastunut ja jäänyt täysin sanattomaksi. HS:n arvio keikasta oli mielestäni jotenkin todella liikuttava joten lainaankin nyt sitä omien sanojen puutteessa:

Loppuunmyydyn Areenan 11000 hengen yleisö katseli ja kuunteli vuoronperään hiirenhiljaa sekä estottomasti suosiotaan osoittaen. Tuntui, että tässä todellakin saattaa olla poptähti, jollaista ei ole aikaisemmin nähty.
--
Liekehtivän flyygelin ääressä toinen tekoripsi repsottaen istunut Gaga ei näyttänyt enää yliluonnolliselta supertähdeltä, vaan lähes tavalliselta parikymppiseltä, joka on vilpittömän hämillään saamastaan huomiosta.





Kuluneen viikon vietin sekä Eurassa mummun luona että Tampereella Nellin vieraana. Kummatkin tekivät hyvää, vaikka aluksi vähän ahdistikin etten ehdi olla kotona ollenkaan. Mummun kanssa saatiin puhuttua tavallista syvällisemmistäkin asioista ja asiat palautuivat ehkä taas vähän paremmin oikeisiin perspektiiveihinsä. Tampereella tuntui taas vähän että olisi ollut lomalla ulkomailla, kun kaikki paikat olivat sen verran vieraita. Perjantai-illan vietimme alkoholihuureisissa tunnelmissa Rumassa (tuokaa se kiltit takaisin myös Helsinkiin!) ja launtaina käytiin katsomassa Doriksessa Kiki Pauta ja French Filmsiä (ihana!).



Loppuiltani taidankin käyttää teen juomiseen ja rakkauslaulujen kuunteluun. Ihan vaan vääntääkseni veistä haavassa.

kan du älska mig?

Hälsningar från Stockholm! Fiilis on aika maassa nyt, niin kuin usein matkojen jälkeen kun arkeen palaaminen tuntuu liian rankalta. Onneksi nyt on sentään syysloma, mutta joudun silti tänään jo lähtemään mummulaan & sitten Tampereelle. Nämä molemmat on tietysti ihan kivoja juttuja, mutta oisin kyllä voinut järjestää itelleni edes yhden välipäivän.

Puhuttiin Nellin kanssa Tukholmassa siitä miten naurettavaa se on, että koko elämä pyörii "sen jonkun" löytämisen ympärillä. Rupesin oikeasti miettimään, että aina kun olen surullinen, se johtuu yleensä siitä että olen yksinäinen ja kaipaisin jotain jonka kanssa voisi vain olla ja pitää kiinni. Ja aina kun menee baariin, tuntuu että illan onnistumisen mittarina toimii se, että onnistuuko tapaamaan jonkun. Ja kuinka usein joku baarissa tavattu ihminen oikeastaan edes on se "oikea"? Miksei rakkaus voisi joskus olla niin helppoa ja vaivatonta kuin jossain elokuvissa? Tai edes yhtä romanttista ja ilotulitusmaista? Tuntuu vaan että odotan koko ajan jotain sellaista mitä ei edes ole olemassa.









Biisi jota oon kuunnellu koko aamun repeatilla peiton alla:



Jag har hört att du träffat nån
Jag har hört att han är allt jag inte var
Och jag hör att du är säker nu, jag vaknar med den tanken varje dag
Och jag hör att han är den rätte
Ja dom säger att du verkligen menar det
Och jag hatar att jag älskar dig
Och jag älskar dig så mycket att jag hatar mig



jag hade hoppats på något
om du vill ha mig
nu kan du få mig så lätt

lover, you should've come over

lauantaina oli ehkä hirvein baari-ilta pitkään aikaan, koska onnistuin itkemään (selvinpäin) kaksi kertaa illan aikana. epäreiluksi koin myös sen, että aamulla heräsin darra seuranani vaikka olin alkuillasta juonut vain pienen viinipullon (mitä siinä nyt on, 25cl?). eilinen ja tämä päivä on mennyt makoillessa ja kuunnellessa musiikkia. kaiken lisäksi olen vielä flunssassa ja järjettömän hedarin kourissa, huoh. huomenna pitäisi (kai) mennä piknikille, ehkä oon jo terveempi ja onnellisempi silloin! aina voi toivoa.......

eilen näytin näinkin hehkeältä kauppareissulla:






so i'll wait for you and i'll burn
will i ever see your sweet return
oh will i ever learn
oh lover, you should've come over
'cause it's not too late