Täällä kirjoittelee hurjan väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi Laura! Terveisiä siis Ruisrockista, josta juuri palailin muutama tunti sitten. En ole ikinä ollut erityisen hyvä arvostlemaan keikkoja sun muita, joten tyydyn vain sanomaan että olipa jälleen kerran kiva festarikokemus ja sain todistaa muutamaa niin upeaa keikkaa että oon edelleen ihan fiiliksissä. Paras oli oikeutetusti perjantain pääesiintyjä Pulp joka ainakin omalla kohdallani jopa ylitti odotukset. Muutamia biisejä jäi kaipaamaan mutta niinhän se taitaa olla aina.
Aivan ihana oli myös Cardigans, joka soitti lempilavallani rannassa ja oli ehkä täydellisin kesäillan bändi ikinä. Ei hetkeen oo hymyillyttänyt niin paljon kun sillä hetkellä kun lauloin You're the Stormia täysillä mukana, aurinko paistoi ja vieressä oli MERI. Ja sitten ne lauloi Communicationsin vikana ja melkeen vähän itketti. Ihanat!
Asiat jotka piristävät nyt kun makaan nuhaisena sängyn pohjalla neljättä päivää:
- PMMP:n uusi levy
(Vaikka petyin kyllä vähän levyyn kokonaisuutena, mutta kuka tietää, ehkä se tarvitsee vielä vain lisäkuuntelua ja totuttelua. Muutama biisi nousee kirkkaasti yli muiden, ja allaoleva on yksi niistä.)
- Ajatus siitä että ensi viikolla on ihanat ilmat ja olen päättänyt olla TERVE! Tieni vie Ruisrockiin tasan viikon päästä perjantaina, ja oon nyt jo ihan fiiliksissä kaikista loistavista artisteista joita siellä on. Eniten odotan varmaan Pulpia, The Cardigansia ja no, PMMP:tä.
- Muistot keskiviikkoisesta Kentin keikasta. Hieman ärsytti kyllä kun en voinut tanssia tavalliseen tapaani flunssan takia, mutta bändi oli yhtä hyvä kuin aina. Laskettiin että ollaan Hannan kanssa nähty Kent nyt jo neljä kertaa, ja varmasti mennään seuraavankin kerran kun ne vaan tänne tulee!
- Pakastimessa odottava Aino-jäätelö
-DVD-boksit. Uudenvuodenlupaukseni, jonka mukaan en saa tänä vuonna aloittaa yhtään uutta tv-sarjaa, on ollut viime päivinä koetuksella, mutta onneksi hyllystäni löytyy vielä sen verran näitä tv-sarjabokseja että olen onnistunut välttämään kiusauksen. Sitä paitsi on hauskaa katsoa uudelleen sarjoja joita ei ole nähnyt aikoihin; eilen mm. fiilistelin Siskoni on noitaa, joka oli ensimmäinen lempisarjani ikinä. Ihanan nostalgista!
Karvas pettymys Pete Dohertyn keikan perumisesta helpottui eilen vähän kun pääsin kunnolla reivaamaan Examplen keikalle Nosturiin. En oo oikeestaan kolmeen päivään kuunnellutkaan mitään muuta kuin tätä, ja toivoisin niin että jollain onnenkantamoisella pääsisin vielä Provinssiin näkemään herran uusiksi! Saattaa tosin käydä niin ettei riitä aika ja raha, mutta en heitä toivoa ihan vielä, sillon kun ois kuitenkin myös mun synttärit! Ei olis ketään vapaaehtoista festariseuraa?
Eihän mulla muuta asiaa tainnut ollakaan, oon vähän huono tän blogin pitämisessä... Kunhan käyn aina välillä vähän fanityttöilemässä!
Kaiken itkun ja epätoivon jälkeen sain kuin sainkin vaihdettua sunnuntaisen työvuoroni pois, joka tietysti tarkoittaa sitä että pääsen sunnuntaina ruissiin katsomaan REGINA SPEKTORIA! Ja tietysti päivä on täynnä kaikkia muitakin ihania, joten ajattelin vähän hypettää nyt etukäteen.
Chisu esiintyy 16.30, ja se on luultavasti ensimmäinen artisti jota mennään katsomaan. Joensuu 1685 ois kanssa ihan kiva nähdä, mutta en oo ihan varma vielä ehditäänkö paikalle niin aikasin. Oon nähnyt Chisun kerran aikasemmin On the Rocksissa, ja se oli aika ihana.
Belle & Sebastian esiintyy kuudelta teltassa, ja koska en pääse maanantaiselle Tavastian keikalle, ootan aika innolla nyt tätä festarisettiä. En oo erityisen intohimoisesti bändiä koskaan kuunnellut, mutta yhden levyn kuitenkin omistan ja se on sen verran kiva (ja sopii täydellisesti kesäiltoihin), että odotan keikkaa innolla. Vaikkakin vähän harmi, että ne esiintyy telttalavalla, koska siellä on aina vähän tungosta ja ahdistun aika helposti.
REGINA SPEKTOR! En rehellisesti sanottuna koskaan uskonut, että se tulisi Suomeen, joten voitte uskoa kuinka kovaa kiljuin koulun atk-tilassa kun luin uutisen tästä kyseisesti lisäyksestä. Voitte myös varmaan kuvitella miltä tuntui kun näin liian täydet työvuorolistat.... No, nyt asia on onneksi korjattu ja pääsen kauan odottamalleni keikalle.
Florence and the Machinea odottaisin muuten varmasti yhtä paljon kuin neiti Spektoria, mutta koska olin jo Tavastian keikalla (joka kyllä oli aivan loistava), ei tämän missaaminen olisi tuntunut ihan niin pahalta. Mutta anyway anycase, Florence on ihana ja varmasti upea päätös illalle. Ja kuka tietää, ehkä se tällä kertaa laulaa Hardest of Heartsin!
