Vuosi 2011

Inspiroiduin vähän Nellistä ja Miasta ja päätin itsekin tehdä tälläsen vuosi kuvina jutun! Kuvien valitseminen oli ihan hirveän vaikeaa koska oli niin paljon kaikkia kivoja, mutta myös ihanaa, kun sai vähän muistella mitä kaikkea mahdollista onkaan ehtinyt yhden vuoden aikana tapahtua! Here goes:




Muutin Lontooseen tammikuun kolmas päivä, ja ekat viikot siellä oli aika rankkoja, sillä mulla oli joku ihan älytön yli kuukauden kestävä flunssa joka oli jo alkanut Suomessa. Ekat viikot meni siis maatessa uudessa kodissani ja katellen telkkaria. Onneks oli sentään paljon parempi ohjelmatarjonta kun Suomessa, ja kaikki ihanat naisten hömppälehdet oli tosi halpoja. Parannuttuani aloitin vihdoin viikon myöhässä työharjoitteluni Scancomingilla, ja olin niin iloinen kun pääsin vihdoin ihmisten ilmoille ja keskustaan! Parit ekat päivät vaan kiertelin kaupungilla hymyillen hölmösti, mutta vähitellen se meni vähän tylsäksi kun ei ollut ketään kenen kanssa olis jakanut sen kaiken. Onneksi tammikuun puolessa välissä tapasin ekaa kertaa kaverini Krissien jonka kanssa mentiin ulos (ja kännykkä hävis ekan kerran...) ja kuun lopussa oli toisen kämppikseni Allien (kuvassa) synttärit joilla mulla oli ihan superhauskaa, ja sain tutustua muihinkin paikallisiin.



Tykkäsin töihin mennessäni jäädä pari metropysäkkiä aiemmin ja kävellä kauniin Mayfairin läpi.




Heti helmikuun alussa sain ekan vierailijan kun Nelli tuli viikonlopuksi moikkaamaan Brysselistä. Oli ihana viikonloppu, ja muistan että oli ihan hirveää päästää se menemään! Onneksi parin viikon päästä menin jo vastavierailulle Nellin luokse, jolloin nähtiin myös kaveriamme Alania johon oltiin tutustuttu Tukholman reissulla. Brysselissä tulin taas kipeeksi, ja saikkuilin pari päivää kun palasin Lontooseen. :(



Maaliskuu oli ihan huippukuukausi vierailijoiden suhteen! Isä, Katja ja Elina tuli moikkaamaan mua ihan kuun alussa, ja oli ihanaa tehä niiden kanssa kaikkia turistijuttuja. Kävin esimerkiksi ekan kerran London Eyessa, joka oli aika siistiä!



Myös Hanna kävi vierailulla, mutta sillon mulla kävi taas ihan uskomattoman huono tuuri kun sairastuin enterorokkoon :D Olin sen verran kipeä että jouduin enimmäkseen makoilla kotona kun Hanna kävi shoppailemassa sun muuta. Voin kertoa että ei kyllä hetkeen ollu harmittanut niin paljon.




Pari viikkoa Hannan jälkeen sain vierailulle Väiskin, ja sillon olin onneksi jo terve ja pääsin kompensoimaan! Oli aivan uskomattoman ihanat ilmat, ja sunnuntaina Brick Lanella sain kulkea ekaa kertaa pitkästä aikaa ilman takkia hetken aikaa! Maaliskuussa!



Huhtikuussa Helena muutti Lontooseen, ja oli ihanaa kun se asu mun luona pari viikkoa, ja saatiin hetken aikaa olla roomies. Heti Helenan ekana iltana mentiin Camdeniin Carl Baratin keikalle, joka oli ihan loistava!



Helenan lisäksi Äiti, Vekku, Paavo ja Siiri tuli myös moikkaamaan, ja niille sattu just ne uskomattomat huhtikuun helteet. Istuttiin puistoissa ja syötiin jätskiä, käytiin kattomassa Thriller-musikaali ja vaikka mitä muuta.



Huhtikuun lopussa mentiin Nellin kanssa moikkaamaan Aidaa Pariisiin, ja siellä oli niin kuuma, että onnistuin polttamaan itseni :o Enpä ollut ennen tainnut tehdä sitä huhtikuussa! Käytiin Nellin kanssa Versaillesissa, ja se oli ihan niin kaunis kun olin aina kuvitellutkin.




Toukokuussa kävin suomalaisen, myös Lontoossa asuvan, kaverini Ulpun kanssa nostalgiomassa meidän vanhoja kielikurssimaisemia Mottinghamissa ja Elthamissa. Oli super-ihanaa käydä siellä taas, kaikki näytti monen vuoden jälkeenkin vielä ihan tutulta!




Nostalgia-reissun jälkeen suunnistin pohjois-Walesiin moikkaamaan kaveriani Krissietä. Voin suositella sillä suunnalla käymistä jokaiselle, aivan uskomattoman kaunista seutua!





Kesäkuussa palasinkin sitten takasin Suomeen, valmistuin, puistoilin paljon kavereiden kanssa (toi eka kuva on muuten varmaan mun lempikuva koko vuodelta!), vietin ehkä parhaat synttärit ikinä, juhlin serkun ylppäreitä ja vaikka mitä muuta. Oli kiva olla kotona!




Heinäkuussa pääsin vaikeuksien kautta kahdeksi päiväksi ruissiin Lauran kanssa, ja en oo varmaan vieläkään päässyt yli siitä miten ihana The National oli. Heinäkuun lopussa Nellin vanha kämppis Brysselistä, Lise, tuli vierailulle Suomeen ja tehtiin sen kanssa kaikkia kivoja turistijuttuja. Käytiin myös etsimässä lampaita lammassaarelta, mutta kaiken sen vaivan jälkeen emme löytäneet yhtään :( Onneksi sen jälkeen päästiin noille jättipizzoille!




Elokuussa oli Flow ja tapasin australialaisen couch-surferin Philin jonka kanssa vietin festareiden ekan illan. Oli ihan sika kivaa, ja toivonkin että pääsen joskus moikkaamaan sitä Norjaan missä se nyt asustaa! Flown lisäksi elokuuhun kuului uusi työ Holiday Innissä ja myös vähän baareilua Väiskin kanssa.




Elo-syyskuun vaihteessa lähdin Lontooseen moikkaamaan Helenaa, ja oli aivan ihanat 7 päivää! Tuli ihan järjetön ikävä kun lähdin pois, ja tekikin mieli vaan lopettaa työt ja muuttaa takasin :D Helenan lisäksi näin Lontoossa myös Krissietä, jonka kanssa vietettiin kaks ihanaa iltaa Camdenissa, josta jälkimmäisenä tavattiin hauskoja paikallisia tyyppejä (toka kuva!). Pakko sanoa että se oli kyllä varmaan yks vuoden hauskimmista illoista!




Loppusyyskuu olikin sitten aika ankea, mutta onneksi Helsingissä oli ainakin jonkin verran kauniita aurinkoisia päiviä! Olin taas kipeänä, jota vastaan yritin taistella ylläolevalla arsenaalilla :D Ei kyllä ollut ihan hirveän tehokas...




Lokakuussa kävin Moskovassa moikkaamassa perhettä, ja sain mm. ton aivan ihanan takin! Käytiin katsastamassa Annie Leibovitzin valokuvanäyttely, joka oli aivan uskomattoman kiva! Sen lisäksi käytiin ravintoloissa, shoppailemassa ja vaan oleskeltiin kotona.




Marraskuussa meillä oli tyttöjen kanssa pikkujoulut, ja siitä heti viikon päästä Aida ja Mia vietti synttäreitään aussibaarissa (niin hauska ilta!). Paljoa muuta en kyllä sitten muistakaan marraskuusta :o Taisin tehdä aika paljon töitä!





Joulukuussa oon ehtinyt vierailla Puolassa Nellin luona ja juhlinut muutamia eri pikkujouluja. Vielä olis tarkotus käydä Aidan kanssa ruotsinlaivalla ennen vuodenvaihtumista, mutta sen jälkeen otan uuden vuoden ihan mielellään vastaan! Oon tyytyväinen siitä, että oon saanut tänä vuonna aikaiseksi vaikka mitä, mutta on se siitä huolimatta ollut myös aika rankka. Ens vuodelle toivoisin vähemmän stressiä ja vähän enemmän luottamusta itseeni. Niin, ja ihan sikana kaikkia matkoja!

Hyvää joulua ja uutta vuotta ihanaiset! ♥

how can anybody know how they got to be this way?

Nelli laitto mulle blogissaan sellasen haasteen että pitää kertoa itsestään kahdeksan vapaavalintaista asiaa, joten here goes!

1. Oon toivoton romantikko. Oon luultavasti lukenu liikaa kirjoja, kattonut liikaa tv-sarjoja ja leffoja että saataa olla että mulla on ihan väärä kuva todellisuudesta, mutta aion siitäkin huolimatta aina toivoa että on vielä olemassa sellasia herrasmiehiä joista Jane Austenkin kirjoitti, jotka sanoo asioita kuten you have bewitched me, body and soul, and I love, I love, I love you. I never wish to be parted from you from this day on ja tuo ruusuja ja piristää päivää kaikilla pienillä eleillä. En koskaan suostu uskomaan että romantiikka olisi kuollut.



2. Rakastan melkeen kaikkea mikä liittyy Britanniaan. Mun useimmat lempibändit on Englannista, ja jos saisin valita mihin aikakauteen menisin aikakoneella, haluisin varmaa mennä 90-luvun Lontooseen kun oli Blur ja Oasis ja ruutupaidat ja reivit ja ihanat levykaupat ja kaikki! Haluisin myös muuttaa pian takasin Lontooseen, mutta en haluis lähtee yksin, et katotaan jos saan erään tytön seurakseni ens syksyn puolella!



3. Joskus mietin et katonkohan vähän liikaa tv-sarjoja, ja että onko ne pilannut mun todellisuudentajun, mutta sit mietin et jotkut lukee hirveesti kirjoja tai harrastaa elokuvien kattelua, niin ehkä tää on vaan se mun juttu! Tosin luen myös lisäksi kirjoja ja katon leffoja, mut nevermind... Oon kyllä niin fangirl, haluisin aina hirveesti jutella kaikista jaksoista kavereiden kanssa mutta ne ei taida olla yhtä fanaattisia kun minä tai edes kato samoja sarjoja... Huoh!

4. Tykkään ihan hirveesti matkustella, ja mulla on tavotteena käydä joka vuosi jossain uudessa paikassa. Tänä vuonna onnistuin siinä aika ekstrahyvin kun uusia maita oli jopa kolme: Wales, Belgia ja Puola! En oo koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta eipä mulla juuri oo siihen kiirekään. Oon tosi kiinnostunut Euroopan kulttuurista ja historiasta, että matkustelen ihan mielellään täällä. Lempikaupunkini on Lontoo, jossa oon viiden kuukauden asumisen lisäksi vieraillut 9 kertaa. Jotkut ihmettelee miksen kokeilisi ainaisen Lontoo-käymisen sijasta muita paikkoja, mutta oon sitä mieltä, että jos on löytänyt jonkun sellasen paikan mitä rakastaa niin miksei kävisi siellä niin usein kun mahdollista! Oon sitäpaitsi joka kerralla nähnyt jotain uutta ja tavannut uusia ihmisiä.


kuva otettu sateisessa lontoossa syksyllä 2010!

5. Kun alotin lukion olin ihan super-innoissani psykologiasta, mutta kävikin niin että kävin vaan yhen kurssin ja jätin loput käymättä koska en sietänyt sitä opettajaa. Harmittaa edelleen vähän, koska mua kiinnostaa tosi paljon se miksi ihmiset on sellasia kun ne on. Että mikä kaikki vaikuttaa siihen millasia meistä tulee ja etenkin mitä on mennyt vikaan jos susta tulee vaikka massamurhaaja. Ihmisten pimeä puoli kiehtoo mua aika paljon, ja mietin joskus että ois tosi mielenkiintosta olla vankilaterapeutti. Se ois kyl varmasti myös tosi rankkaa, ja tuskin koskaan pystyisin siihen!

6. Ajattelin joskus keväällä ottaa ensimmäisen tatuointini! Oon keksiny jo mihin sen haluan, mutta en jotenkaan osaa edelleenkään päättää että haluanko yhden Marilyn Monroen siteerauksen vai lainauksen "you do what you love, and fuck the rest" leffasta Little Miss Sunshine. Yhessä vaiheessa olin jo täysin kallistunut jälkimmäisen puoleen, mutta nyt en taas tiedä! Pelottaa kyllä muutenkin tosi paljon, en uskalla ees varata sitä aikaa! :D Tarviin jonkun pitämään kädestä kiinni.

7. Rakastan joulua ihan älyttömästi! Mulle jouluaatto on monesti ollu sellanen päivä millon ei tarvi ajatella mitään ikävää, ja saa viettää aikaa perheen kanssa ja kaikki on hyvällä tuulella. Onhan ne lahjatkin tietty kivoja... Mä tuun aina niin hyvälle tuulelle kaikista jouluvaloista, ja pari päivääkin sitten kun olin menossa lääkäriin niin piristyin hetkellisesti niin suuresti kun kävelin Aleksanterinkatua ja ne kaikki valot oli NIIN KAUNIITA. Ja se jouluikkunakin on tänä vuonna aivan ihana!


eilisiltä pikkujouluilta!

8. Kävin kesäkuussa ravintoterapeutilla kun oon niin usein kipee, ja aattelin et olis hyvä jotenkin parantaa immuniteettia. Oon sen jälkeen yrittänyt välttää vehnää ja syödä enemmän vihanneksia ja marjoja, ja oon jollain tasolla onnistunutkin! En enää vois ees kuvitella syöväni ruisleipääni ilman tomaattia ja paprikaa päällä, ja karkkien sijasta arkipäivisin yritän ostaa mielummin pakastevadelmia ja mustikoita, koska oon todennut että nehän on oikeestaan ihan sairaan hyviä! Vielä voisin kyllä syödä paljon paremminkin, mutta pitää olla tyytyväinen ees tohon pieneen muutokseen minkä oon saanut aikaseks. Tän vuoden aikana oon myös huomannut että tykkään uunilohesta, loistavaa! Harmi vaan että se on niin kallista.

kuvien lähteet: 1, 2

what came first, the music or the misery?

Luin pari päivää sitten loppuun Nick Hornbyn High Fidelityn, ja tykkäsin siitä ihan hirveästi! Kirja kertoo 35-vuotiaasta miehestä, Robista, joka on juuri eronnut pitkäaikasesta tyttöystävästään Laurasta (ha!) ja ajattelee nyt että vihdoin on mahdollista tehdä kaikkea mitä haluaa koska on "vapaa", mutta huomaa pian ettei ole kuitenkaan päässyt vielä yli suhteesta. Kirja on täynnä viittauksia popkulttuuriin, sillä päähenkilö omistaa levykaupan ja puhuu jatkuvasti musiikista ja elokuvista sellaisella intohimolla, että huh huh. Kuuntelin ihan innolla kirjassa mainittuja biisejä ja artisteja, ja löysin vaikka mitä uutta kivaa!

High Fidelity oli lukukokemuksena tosi hauska, viihdyttävä ja ennen kaikkea samaistuttava, mutta myös vähän surullinen. Loppuratkaisu oli kuitenkin jollain tavalla ihana ja toivoa antava, joten kirjasta ei jäänyt mitenkään ahdistavaa fiilistä. Allaoleva siteeraus on aika kirjan alkuosasta, mutta iski muhun ehkä eniten koko lukemisen aikana. Samassa kappaleessa mainittiin myös ohimennen The Smithsin biisi Last Night I Dreamt That Somebody Loved Me ja sitä kuunnellessa ymmärtää kyllä täysin mitä tässä ajetaan takaa.

"People worry about kids playing with guns, and teenagers watching violent videos; we are scared that some sort of culture of violence will take them over. Nobody worries about kids listening to thousands - literally thousands - of songs about broken hearts and rejection and pain and misery and loss. The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most; and I don’t know whether pop music has caused this unhappiness, but I do know that they’ve been listening to the sad songs longer than they’ve been living the unhappy lives."

you were handsome, you were pretty, queen of new york city

Hyvää joulukuuta! Laskin eilen ennen nukkumaanmenoa että jouluaattoon on enää kolme viikkoa. Missä vaiheessa se tapahtui?! Mihin ihmeeseen tää koko syksy on kadonnut? Mulla ei oo mitään sitä vastaan ettei vielä oo tullut lunta tai pakkasia, mutta kyllä silti vähän toivoisin ees pikkasen valkosta joulua. Ihanteellista olis tietysti se, että jouluaattona ja sitä ympäröivinä muutamina päivinä satais sellanen hento lumikerros, mutta sitten vois mun puolesta sulaa pois ja pysyäkin poissa! Viime kevät Lontoossa oli ihana kun en joutunut näkemään lunta viiden kuukauden aikana kertaakaan, ja mittarikin meni pakkaslukemille vain muutamana päivänä. Se oli aika hienoa.

Viime päivinä oon tehnyt aika paljon töitä, ja tänään foursquarekin onnitteli mua viidennestä peräkkäisestä päivästä holiday inn helsinki city centressä. Tiedetään, tuntuu että oon asunut täällä! Nyt tulee onneks parin päivän tauko, ja sitten lauantaina vielä yksi puristus jonka jälkeen alkaa LOMA! Illaksi Kokomoon tanssimaan ja maanantaina pitää pakkailla sitten laukut ja suunnistaa vodkan luvattuun maahan aka Puolaan moikkaamaan Nelliä <3 br="br">
Meillä oli tänään ennen mun yövuoroa firman pikkujoulut, ja ne oli juuri niin riehakkaat kun firman pikkujoulujen kai kuuluukin olla. Näin yhden esimiehen ihan uudessa valossa (ihan hauskalla tavalla siis kyllä!) ja vaikka itse tulikin sattuneista syistä oltua selvinpäin, sai kyllä nauraa niin paljon kaikille muille ja juteltua työkavereiden kanssa normaalia enemmän niin että jäi superhyvä fiilis! Oikeasta kamerastani on ollut patterit loppu jo kokonaisen viikon, joten tässä vähän kännykkäotoksia viime päiviltä:


Sanni & minä Seurahuoneen baarissa pikkujouluilemassa


Ringa & Sanni samaisessa paikassa


Haha, käytiin isän kanssa iltakävelyllä kattomassa Stockan jouluikkunaa ennen mun yövuoroa


Ihana joulukatu!
Tässä teille vielä joulukuun kunniaksi lemppari joululauluni:

takes one to know one, honey

Viime päivät, tai ehkä jopa viikot, on ollut vähän kummallisia. Ihan kun olis elänyt vuoristoradassa. Oon ollut välillä onneni kukkuloilla, ja ihastellut miten uskomattoman kaunis Helsinki on ja oikeesti miten paljon mä tästä kaupungista tykkään. Ennen kun lähdin Moskovaan kävin hakemassa viisumini Eirasta ja oli sellanen täydellinen aurinkoinen syysilma ja yllätin itseni valitsemalla ratikan sijasta kävelyn (no, ainakin muutaman pysäkin ajaksi) ja valokuvaamisen. Se oli sellanen hetki että vaikka olin yksin, ei voinut muuta kun hymyillä typerän näkösenä, koska tunsin oloni niin kotoisaksi. Näiden tunteiden vastapainona sitten on ollut lattialla itkemistä ja tietokoneen hakkaamista sen vuoksi ettei langaton yhtys toimi tai pelottavia ajatuksia illalla niin ettei saa unta koska ei halua sulkea silmiään. Ehkä se on jotain syysväsymystä, mutta oon onnellinen että ainakin välillä päiviin mahtuu myös noita uskomattoman ihania hetkiä.







Viime viikkoina oon myös alkanut Nellin inspiroimana innostumaan enemmän ja enemmän tatuoinnin ottamisesta. Haluaisin tämän Marilyn Monroen siteerauksen muistutukseksi itselleni: "Just because you fail once, doesn't mean you're gonna fail at everything. Keep trying, hold on, and always, always believe in yourself, because if you don't, then who will?". Ongelmana on vain se, että a) en kestä kipua, b) en tiedä miten sen asettelisin ja millaisilla kirjaimilla ja c) en tiedä mihin sen ottaisin! Näitä asioita pitää varmasti kuitenkin miettiä aika pitkään, koska sen kanssa eletään sitten loppuelämä.



Tänään mulla alkaa neljän päivän yövuoroputki, ja pikkasen ahdistaa ensimmäinen yö kun en ole saanut nukuttua. Onneksi se alkaa vasta keskiyöllä, että ehkä ehdin nukkumaan illalla vielä "päikkärit". Sitä ennen käydään Lauran kanssa kävelyllä rannassa, ja teen jotain niin hyvää ruokaa mitä viidellä eurolla saa. Ensi viikolla mennään saman Lauran kanssa ex-tempore katsomaan Maria Menaa, enkä juuri nyt oikein pysty kuuntelemaan yhtään mitään muuta. Tää uusi levy on ihan uskomattoman ihana.

once i wanted to be the greatest

Terveisiä kylmästä Moskovasta! Palasin takasin nolla-asteista edellispäivänä, ja voin kertoa teille, että semmonen viidenkin asteen lämpöero kyllä tässä vaiheessa tuntuu! Ihana kun täällä on vielä se +7! Arvostan myös sitä että luin jostain että marraskuun pitäisi olla mukavan leuto. Käy mulle!

Tapani mukaan onnistuin tulemaan taas kipeäksi kun lähdin Moskovaan, mutta yritin siitä huolimatta ottaa mahdollisimman paljon irti minilomastani, ja onneksi onnistuinkin suhteellisen hyvin. Käytiin äitin kanssa mm. shoppailemassa (ja löysin jumalaisen kauniin talvitakin!), syömässä ja katsomassa Annie Leibovitzin valokuvanäyttelyä, josta vaikutuin aika suuresti. Käytiin myös ihanassa pienessä englanninkielisiä kirjoja myyvässä kirjakaupassa josta mukaan tarttui Nick Hornbyn High Fidelity ja kauan etsimäni John Greenin Looking for Alaska. Näin siitä joskus tämän lainauksen ja päätin että mun on pakko lukea koko kirja:

“If people were like rain, I was like drizzle and she was a hurricane.”

i'm quite alright hiding tonight

Mikä siinä on että väsyttää ihan äärettömästi, mutta silti vaan istuu tässä eikä mee nukkumaan, vaikka tietää että huomenna on taas herätys 5.30? Mä vaan haluun kuunnella Alex Turnerin rauhottavaa ääntä ja unet tuntuu ahdistavilta kun niistä pitää herätä. Ehkä siksi välillä valvottaa itseään, koska tuntuu siltä että jos ei mee nukkumaan niin ei tarvi herätäkään eikä huominen (työpäivä) ehkä koskaan tulekaan ja saan vaan kuunnella repeatilla Submarine EP:tä koko yön läpi. No, nää raskaat silmäluomet taitaa silti kohta voittaa, mutta muutama biisi vielä...


tomorrow i'll be faster
i'll catch what i've been chasing after
and have time to play
but i'm quite alright hiding today


you look like you've been for breakfast at the heartbreak hotel

ode to london

Mulla on ikävä Lontoota.

Mulla on ikävä sitä kun aamulla menin niin aikasin töihin, että oli mahdollista jäädä pois Green Parkilla ja kävellä sieltä parinkymmenen minuutin matka ihanan Mayfairin ja Old Bond Streetin (ne kaupat!) läpi Oxford Streetille ja sieltä Selfridgesin näyteikkunoiden ohi (ne oli aina niin kivoja) töihin.




Mulla on ikävä Baker Streetin loputtomia lounaspaikkavaihtoehtoja, ja vaikka joskus ei ois jaksanutkaan nousta ja lähteä töistä hakemaan ruokaa, oli se aina yhtä piristävää päästä hetkeksi ulos ja oikeesti tajuta, että hei, mä asun Lontoossa. Sama tunne mulle tuli joka kerta kun nousin portaita ylös Bond Streetin asemalta suoraan Oxford Streetin vilinään. En ehkä koskaan ihan täysin tajunnut sitä että se oli mun kotikaupunki.



Mulla on ikävä Brick Lanen sunnuntaimarkettia ja muutenkin Shoreditchia josta tuli yllättäen (en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä!) mun lempialuetta Lontoossa. Ei ollut mitään parempaa tapaa viettää sunnuntaiaamua kun mennä syömään itämaista ruokaa Brick Lanelle, katsella ihania vaatteita ja ihmisvilinää ja juoda tuoretta kojusta ostettua smoothieta. Parasta oli ne huhtikuun päivät kun alko olemaan tosi lämmin, ja mua vaan hymyilytti niin paljon.



Ja vielä yks oma kuva Lontoon Mottinghamista jossa asuin silloin kun oli kielikurssi, ja kävin nyt viime reissulla vähän nostalgisoimassa.



Viekää mut takaisin Lontooseen NYT! ♥

kuvat: silentresonance, flaneur, magnus_d, erichands, route79