"I hope you will go out and let stories happen to you."

Huoh. Olin joskus huomattavasti parempi tämän blogin kanssa, vaikka tosin en koskaan niin aktiivinen kun omassa mielessä olin halunnut kuvitella. Oon huomannut että mulla on sama "ongelma" monien muiden juttujen kanssa: mulla on tarkasti mielessä minkälainen henkilö haluisin olla, ja sitten koen ihan kamalia pettymyksiä kun tajuan etten pystykään olla sellainen kun olin ajatellut. Haluaisin nähdä itseni ihmisenä joka lukee paljon kirjoja, kirjoittaa päiväkirjaan, aloittaa projekteja ja ennen kaikkea päättää ne loppuun. Tänään minulla on ollut niin väsynyt, totaalisen loppuunpalanut ja ryytynyt olo ja kaiken tämän päälle syytin itseäni vielä siitä että en ole vuoden aikana lukenut tarpeeksi kirjoja, katsonut "tärkeitä" elokuvia tai tehnyt kaikkea sitä mitä kuvittelin että olisi pitänyt "saada aikaiseksi". Äsken kuitenkin tajusin että on ehkä maailman tyhmintä jatkuvasti miettiä että "jos tekisin enemmän tätä" tai "jos olisin enemmän tällainen" olisin varmasti parempi tai onnellisempi ihminen. Onnellinen minusta varmasti tulee kunhan vain teen asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, siinä kaikki.



Vuosi 2013 on ollut rankka. Se on siitä huolimatta luultavasti myös ollut elämäni parhain vuosi. Paremman siitä olisi tehnyt vain se, että olisin saanut minulle rakkaimmat ihmiset tänne Lontooseen, mutta toisaalta jos olisin saanut, ehkä en olisi kokenut kaikkea sitä mitä nyt olen. Olen tutustunut ihan uskomattoman määrään uusia ihmisiä, kokenut niin monia uusia asioita ja ylittänyt itseni aika hurjan monella tavalla. Ja arvatkaa mikä on parasta: olen ollut ylpeä saavutuksistani. Toki minulle aina välillä yrittää pään sisällä kuiskia se ärsyttävä ääni joka muistuttaa kaikesta siitä mitä vielä en ole saavuttanut tai mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta yritän parhaani mukaan hiljentää sen sanomalla että sitä vartenhan on ensi vuosi.



Päätin että tänä uutena vuotena teen vain yhden uuden vuoden lupauksen: tee enemmän asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. En halua listata tiettyjä juttuja, koska sitten se menee helposti siihen suorittamiseen, mutta tässä yksi äidille: olen huomannut että kun huoneeni on siisti, samalla myös pää tuntuu vähemmän sekaisemmalta ja mieli rauhallisemmalta. Joten vaikka olen tätä yrittänyt jo vuosia, katsotaan jospa vaikka 2014 olisi minun vuoteni. Koska varmasti se tekisi minut onnellisemmaksi, ainakin vähän. Ja vähän on jo aika hyvä alku.



Vaihdan ihanan Jeff Buckleyn nyt ihanaan Beyonceen ja aion vähän piristyä ennen nukkumaan menoa! :* Ihanaa uutta vuotta toverit jos en saa sitä ennen kirjoitettua, en aio luvata mitään!

In English: I'm sorry I've been so bad with writing this blog. 2013 has been pretty rough, but in the end I'd still say it has been the best year of my life so far. I've done so many things I thought I'd never have the guts to do, met so many new people and I'm just really really proud of myself. I decided that this NYE I'm only gonna make one resolution: to do more things that will make me happy. Let's see how that goes, hopefully I can make 2014 even better than this year was!

i can't get enough space

Oon niin huono tässä bloggailussa!

Viime viikkojen aikana oon alottanut osa-aikatyön, käynyt ulkona uusien kavereiden kanssa ja käynyt minivisiitillä pohjois-Walesissa tapaamassa ystävää. Oon myös pohtinut kuumeisesti mitä mä oikeastaan haluan tehdä, ja pakko sanoa että en oo yhtään sen lähempänä vastausta kun olin kuukausi sitten. Vaihdan mieltä liiottelematta varmaan noin kuusi kertaa päivässä joka on todella turhauttavaa.. Välillä oon ehdottomasti sitä mieltä että etsin itselleni paremman työn ja jään tänne ja tutustun ihmisiin ja koen mahdollisimman paljon uusia juttuja. Parin tunnin päästä iskee koti-ikävä ja ajatus siitä, ettei Suomeen palaaminen olisikaan nyt niin kamalaa. Oon miettinyt erilaisia opintoja, sillä koska jos palaan Suomeen haluaisin opiskella jotain, mutta ongelmana siinä on pääsykokeet (ja se, että eri aineiden pääsykokeet on kokonaan eri viikoilla) ja se miten saisin niihin esim. lomaa töistä. Lopettaisinko työt ja muuttaisin Suomeen vaikka en pääsisikään kouluun vai keskittyisin nyt vaan täällä täysin työnhakuun ja jos ei onnista niin sitten tulisin Suomeen ja katsoisin mitä seuraavaksi? Tiedän kuitenkin senkin, että jos palaan Suomeen niin mulle tulee ikävä Englantia ja tuun miettimään liikaa kaikkia "mitä jos sittenkin.."-skenaarioita. Toivon että voisin vaan kääntää aivot pois päältä hetkeksi!

Alue jossa asun, Waltham Forest



Nyt on entistä enemmän koti-ikävä sillä tuntuu siltä että oon tulossa ihan kunnolla kipeeksi. Ahdistaa koska oon just alottanut uudessa työssä ja en mielellään heti jäisi pois sairaana. Eihän sille tietenkään mitään voi jos tulee kipeeksi mutta yritän jaksaa vielä pari päivää ja katson sitten miten käy. En ees tiedä miten sairaslomat toimii täällä!





Puolalainen Katarina joka on varmasti kivoin uusi tuttavuus tähän mennessä!

In English // I've been doing some major soul searching during the past few weeks. To stay in London or go back to Finland, that is the question. I've applied to a school in Helsinki just in case, but at the moment it feels like I wanna do my best to try and get a better job in London and at least try to stay here for a little bit longer. I keep changing my mind about 6 times a day though, so it's tough. Someone turn off my brain for a little while please!