tea-hee

Ostin tänään itselleni vihdoin kunnon teemukin! Teen suurkuluttajana on tärkeää että on oma luottomuki joka ei ole liian pieni eikä liian iso, ja jossa on joku kiva piristävä kuva tai teksti. Tähän mennessä oon käyttänyt tämän huushollin kaikkien yhteisiä mukeja mutta ne on aivan liian tylsiä ja aivan liian pieniä. Tänään siis kauppareissullani bongasin kolmen punnan söpön teemukin jonka tuotot kaiken lisäksi menevät hyväntekeväisyyteen! Jee. Kuva on vähän epäselvä, sillä flunssaisuuteni ja meikittömyyteni pakotti tekemään siitä mustavalkoisen....



Flunssan edelleen jyllätessä oon yrittänyt keskittää ajatukseni positiivisiin asioihin (kuten teen juomiseen) ja siihen että yhdestä maailman parhaasta tv-sarjasta tehdään viimein ensi vuodeksi elokuva. Nyt on toverit muuten hyvä aika alkaa seurata Veronica Marsia, sillä se tulee olemaan seuraavan vuoden aika pinnalla elokuvan vuoksi. Tässä ihan loistava promo sarjasta, harmi vaan ettei ole parempilaatuinen. Jos saisin olla kuka tahansa fiktiivinen hahmo, valitsisin varmasti Veronican, antaisin mitä vaan ollakseni niin sanavalmis ja sassy!

Veronica Marsin lisäksi flunssaa on helpottanut The Shinsin kuunteleminen ja ajatukset kesästä. Toivottavasti siitä tulee tänä vuonna vähän lämpimämpi kuin viime vuoden!



In English // Still sick with the stupid cold! I've been trying to only think of happy things, like my new adorable tea-mug, the fact that there's gonna be a Veronica Mars movie and listening to The Shins and wishing for summer. Back to work on Wednesday, hopefully I'll be all better by then!

i can't get enough space

Oon niin huono tässä bloggailussa!

Viime viikkojen aikana oon alottanut osa-aikatyön, käynyt ulkona uusien kavereiden kanssa ja käynyt minivisiitillä pohjois-Walesissa tapaamassa ystävää. Oon myös pohtinut kuumeisesti mitä mä oikeastaan haluan tehdä, ja pakko sanoa että en oo yhtään sen lähempänä vastausta kun olin kuukausi sitten. Vaihdan mieltä liiottelematta varmaan noin kuusi kertaa päivässä joka on todella turhauttavaa.. Välillä oon ehdottomasti sitä mieltä että etsin itselleni paremman työn ja jään tänne ja tutustun ihmisiin ja koen mahdollisimman paljon uusia juttuja. Parin tunnin päästä iskee koti-ikävä ja ajatus siitä, ettei Suomeen palaaminen olisikaan nyt niin kamalaa. Oon miettinyt erilaisia opintoja, sillä koska jos palaan Suomeen haluaisin opiskella jotain, mutta ongelmana siinä on pääsykokeet (ja se, että eri aineiden pääsykokeet on kokonaan eri viikoilla) ja se miten saisin niihin esim. lomaa töistä. Lopettaisinko työt ja muuttaisin Suomeen vaikka en pääsisikään kouluun vai keskittyisin nyt vaan täällä täysin työnhakuun ja jos ei onnista niin sitten tulisin Suomeen ja katsoisin mitä seuraavaksi? Tiedän kuitenkin senkin, että jos palaan Suomeen niin mulle tulee ikävä Englantia ja tuun miettimään liikaa kaikkia "mitä jos sittenkin.."-skenaarioita. Toivon että voisin vaan kääntää aivot pois päältä hetkeksi!

Alue jossa asun, Waltham Forest



Nyt on entistä enemmän koti-ikävä sillä tuntuu siltä että oon tulossa ihan kunnolla kipeeksi. Ahdistaa koska oon just alottanut uudessa työssä ja en mielellään heti jäisi pois sairaana. Eihän sille tietenkään mitään voi jos tulee kipeeksi mutta yritän jaksaa vielä pari päivää ja katson sitten miten käy. En ees tiedä miten sairaslomat toimii täällä!





Puolalainen Katarina joka on varmasti kivoin uusi tuttavuus tähän mennessä!

In English // I've been doing some major soul searching during the past few weeks. To stay in London or go back to Finland, that is the question. I've applied to a school in Helsinki just in case, but at the moment it feels like I wanna do my best to try and get a better job in London and at least try to stay here for a little bit longer. I keep changing my mind about 6 times a day though, so it's tough. Someone turn off my brain for a little while please!

if you're going through hell, keep going

Huoh. Toista viikkoa flunssassa ja päässä pyörii vain tämä ajatus:



Kuuden perättäisen työpäivän jälkeen luovutin vihdoin ja otin viimeiselle päivälle sairaslomaa. Nyt aion maata kotona tasan niin kauan että olen päässyt tästä kirotusta taudista eroon! Mielellään ennen ensi keskiviikkoa, kiitos.

Ainoat piristävät asiat viime päivinä ovat olleet tv-sarjat, kirjat ja musiikki. Ennen kaikkea musiikki, joten koska mulla ei ole mitään muuta erityisen mielenkiintoista kerrottavaa (sattuneista syistä) jaan teille nyt muutaman ihanan biisin. Olkaa hyvä!


if you'll let me
here's what i'll do
i'll take care of you


fall down five times
rise up six

Lähettäkää parantavia ajatuksia, jooko?

a certain romance

Tulin viime keskiviikkona takaisin runsaan viikon pituiselta Lontoon matkaltani ja muutaman päivän Suomessa olon jälkeen sairastuinkin heti tapani mukaan flunssaan. Naureskelin juuri reissussa ollessani että sen vuoden aikana kun olen nykyisessä työpaikassani ollut olen jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen joutunut ottamaan sairaslomaa... Tämä kerta ei olisi ollut poikkeus ellen sattuisi (onnekseni?) edelleen olemaan kesälomalla vielä perjantaihin saakka. Vikat lomapäivät vietetään siis visusti sängyssä makoillen, mutta onneksi on paljon valokuvia ja muistoja Lontoosta jotka auttavat pikkasen tähän tylsään oloon!





Ilmat suosivat meitä; ilmeisesti viikonlopun lämpötilat kohosivat Englannissa tämän kesän korkeimmiksi!


Käytiin Peter Dohertyn keikalla ♥



Sunnuntai-illan blues-jamit Camdenissa




Hampton Court Palace





Seuraava Lontoon reissu saattaakin olla sitten vähän pidempiaikainen, ollaan jo matkakumppanien kanssa mietitty mahdollisia asuinalueita ja oon yrittänyt tehdä alustavaa listaa työpaikoista joihin voisi hakea. Välillä iskee kamala paniikki että haluanko mä oikeasti taas muuttaa, mutta sitten mietin että se on vaan sitä pelkoa, ja että ainakin pitää yrittää. "Life begins at the end of your comfort zone."

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

rainy days and mondays

Niin mikä kesä? En voi uskoa että huomenna muka alkaa heinäkuu eikä koko ensimmäisen kesäkuukauden aikana ole ollut yhtäkään sellaista päivää että olisi voinut mennä esimerkiksi rannalle. Onneksi tällä hetkellä sade kuitenkin sopii fiilikseeni enemmän kuin hyvin, sillä makoilen edelleen sängyn pohjalla ja sateen ääni ikkunaa vasten kuulostaa ihanan rauhoittavalta. Löysin sadepäivien soittolistaltani sitä paitsi uudelleen Anna Calvin, joka sopii enemmän kuin hyvin tähän iltaan ja mielentilaan.

(Jos nyt ensi viikolle tulisi kuitenkin jo niitä aurinkoisiakin päiviä, jooko?)

once i wanted to be the greatest

Terveisiä kylmästä Moskovasta! Palasin takasin nolla-asteista edellispäivänä, ja voin kertoa teille, että semmonen viidenkin asteen lämpöero kyllä tässä vaiheessa tuntuu! Ihana kun täällä on vielä se +7! Arvostan myös sitä että luin jostain että marraskuun pitäisi olla mukavan leuto. Käy mulle!

Tapani mukaan onnistuin tulemaan taas kipeäksi kun lähdin Moskovaan, mutta yritin siitä huolimatta ottaa mahdollisimman paljon irti minilomastani, ja onneksi onnistuinkin suhteellisen hyvin. Käytiin äitin kanssa mm. shoppailemassa (ja löysin jumalaisen kauniin talvitakin!), syömässä ja katsomassa Annie Leibovitzin valokuvanäyttelyä, josta vaikutuin aika suuresti. Käytiin myös ihanassa pienessä englanninkielisiä kirjoja myyvässä kirjakaupassa josta mukaan tarttui Nick Hornbyn High Fidelity ja kauan etsimäni John Greenin Looking for Alaska. Näin siitä joskus tämän lainauksen ja päätin että mun on pakko lukea koko kirja:

“If people were like rain, I was like drizzle and she was a hurricane.”

i just don't know what to do with myself

Kipeenä oltu six days and counting... On ihan ok nyt loppua jo hei! Haluan perjantaina tanssimaan!

Otin käyttöön kaikki keinot mitä vain keksin: valkosipulin, vihreän teen, c-vitamiinitabletit, finnrexinit, rommitotin..... Katotaan jos aamulla olis jotain parannusta! TEEN MITÄ VAIN. Olisin ostanut vielä c-vitamiiniporetabletteja, mutta joku sanoi mulle että siitäkin voi saada yliannostuksen joten en sitten ostanut. Saan tällä hetkellä kuitenkin sitä appelsiineista, tableteista, kurkkupastilleista ja finnrexinistä. :D Riittänee.

Onneksi huomenna saan hetkeksi ainakin seuraa kun Hanna tulee kyläilemään aamupäivällä, ja Aida ehkä illalla leffailemaan! Hajoon neljän seinän sisälle, enkä jaksaisi enää ees kattoa telkkaria. Kyllä, siihen pisteeseen on nyt tultu!


weapons of cold destruction

i'm dreaming of you rushing up to me

Kipeenä taas! Mitä kummaa oikeesti.... Veikkaan että mua rankaistaan siitä et oon runsaan viime viikon syöny tosi epäterveellisesti :( Ehkä se tästä taas kun jatkan takas sillä samalla vähän terveellisemmällä radalla minkä alotin kesän alussa! Ainakin toivon niin koska tää on ihan tuskastuttavan tylsää.

Palasin Englannista pari päivää sitten ja post-matkustusdepressio on huipussaan. Mulla oli siellä niin ihanaa ja haluisin vaan takaisin! Oonkin nyt päättänyt eka maksaa velkani, ja sitten alkaa säästää rahaa ja lähteä sinne takaisin. En tiiä koska, mutta mahdollisimman pian. En erityisemmin ainakaan vielä rakasta työtäni, niin miksen kokeilisi vaihtaa ympäristöä? Oon tehnyt sen aikasemminkin, ja vaikka se olikin vaikeeta, niin tekee mieli lähteä takaisin. Ja tällä kertaa mulla olisi paras kaverini siellä auttamassa vaikeissa jutuissa! Ja luen päivittäin kaikkia siteerauksia siitä, miten koskaan ei saavuta mitään jos ei yritä. Niin ehkä mä nyt yritän. Mut otan silti ihan rauhallisesti enkä hätiköi mitään!

Englannissa vietin siis aikaa Lontoossa ja Essexissä ja oli superkivaa. Ihastuin ehkä vähän, join paljon oikeeta hyvää englantilaista siideriä, ostin alennusvaatteita vaikka ei oikeesti ois ollu rahaa ja tutustuin tosi moniin hauskoihin uusiin tuttavuuksiin. Toisin sanoen oli siis ihana reissu! Tässä vähän matkamuistoja:


Serkukset Kieran ja Krissie, ihana matkaseurani Lontoossa!


Uusia tuttavuuksia!


Ihanan Helenan kanssa terassilla


Maailman kaunein Lontoo


Morning tea!


Söpö ankkalampi Helenan kodin lähellä



Camdenissa


Camdenissa iltapäiväteellä

we never change, do we?

Ajattelin tulla kirjoittamaan tänne jotain tuntoja Lontoosta, mutta oon tuijottanut tätä ruutua nyt yli vartin eikä mitään tule mieleen. Tai tulee vaikka kuinka paljon, mutta en saa koottua niitä mitenkään eheäksi kokonaisuudeksi. Lisäksi kun nousen pystyasentoon kirjoittamaan tuntuu siltä että pää räjähtää. Menenkin taas hetkeksi makaamaan..........



Äh en mä tiiä. Ei kai tää oo ollu sellasta kun odotin, johtuen siitä koska en olisi koskaan odottanut (tai ainakaan ajatellut) olevani tosi kipeä ensimmäisellä viikolla kun tulen tänne. Ihmettelen suuresti etten oo vielä itkenyt kertaakaan, vaikka yksinäisyyden tunne on joskus ollut hyvinkin maksimeissa. Kämppikset on ihan kivoja, mutta ei niitä vielä voi oikeen kavereiksi kutsua, ja pelkään hirveesti ettei koskaan voikaan. Mitä jos en tutustu täällä kehenkään? Tai mikä pahempaa, mitä jos en vaan parane enkä saa edes mahdollisuutta tutustua kehenkään? Tää päänsärky on jotain ihan kamalaa, ja pelkään että se johtuu jostain muustakin kun pelkästään flunssasta.

Huomenna pitää soittaa Scancomingille ja sanoa että pitää ottaa saikkua heti näin alkuun. Luultavasti joudun ottamaan koko viikon, jos historia yhtään toistaa itseään. Vaikka kuinka makoilisin, ei tämä ainakaan alle sen mene ohi.

Välillä mietin että olisiko mun helpompi Suomessa, ja se, että tajuan etten halua olla sielläkään, helpottaa vähän. Kaipaan Suomesta ystäviä, ja kaipaan sitä, että tiedän miten asiat toimii. Muuta en ihan vielä ainakaan kaipaa. Katsotaan parin viikon kuluttua jos kulttuurishokki iskee kunnolla!

let's take life nice and easy

Greetings from London!

















Oon ollut nyt taas pari päivää Suomessa ja tuntuu ihan siltä etten olisi ollut pois ollenkaan. Saattaa tosin johtua siitä, etten ole päässyt vielä käymään keskustassa tai oikeastaan tehnyt mitään muutakaan. Olen nimittäin TAAS kipeä, ja tällä kertaa se vituttaa sen verran että aion oikeasti tehdä tälle surkealle vastustuskyvylle jotain. Ajattelin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa, että tajuaisin vähän paremmin mitä kaikkea epäterveellistä suuhuni laitan. Mulla on myös nyt meneillään tällanen laktoositon kuukausi- kokeilu mitä lääkäri suositteli mun sekoilevan vatsan takia. Ajattelin, että senkin kannalta olisi varmaan hyvä kirjoittaa ylös mitä on syönyt ja että onko esimerkiksi maitotuotteiden välttelemisestä ollut mitään käytännön hyötyä.

Työharjoittelukin lähentyy hirveän nopeaa tahtia, mutta onneks oon sentään jotain saanut aikaiseksi! Tilasin eurooppalaisen sairasvakuutuskortin Kelalta, oon etsinyt aika ahkerasti kämppiä ja käväisin myös henkilökohtaisesti Kelassa hakemassa asumistuen korotusta. Ehkä tää vielä tästä jotenkin lutviutuu, vaikka hirveä stressi onkin! Nyt meen takasin sängyn pohjalle nauttimaan teestä & Supernaturalista, hejdo!