i am not your rolling wheels, i am the highway

Viime aikoina onnea on ollut

- Two Door Cinema Clubin uusi levy. Sun on varmaan pitkiin aikoihin eniten repeatilla kuuntelemani biisi, se on vaan niin ihana ja saa hymyn huulille joka kerta. Myönnetään, saatan muutaman kerran myös kuvitelleen itseni sanojen kohteeksi kun laulaja laulaa että when through that mist i see the shape of you, i know, i know, that i'm in love with you. Mutta ei siitä nyt sen enempää...

- KYNTTILÄT!

- Glögi ja joululaulut (maailman paras joululaulu on Fairytale of New York, aina ja ikuisesti.)

- Haaveileminen toivottavasti ainakin aurinkoisesta jos ei lämpimästä Roomasta tammikuun lopussa. Oon ympyröinyt, alleviivannut ja muuten vaan sotkenut uutta Rooma-opastani huolella, ja en vaan malta odottaa! Viimeisestä Rooman reissusta on nyt kulunut kuusi vuotta (apua en edes tajunnut kuinka kauan siitä onkaan ennen kun laskin!) ja muistan edelleen ensimmäisen illan siellä kun kaikki oli niin kaunista että melkein itketti. Vielä 58 päivää!





- Hannan blogi joka saa mut joka kerta vielä enemmän innostuneemmaksi (ja unohtamaan hetkeksi stressin) Lontooseen muutosta ja kaikesta ihanasta mitä siellä on.



Onnellista viikkoa kaikille, ja muistakaa:

"For what it’s worth: it’s never too late to be whoever you want to be. I hope you live a life you’re proud of, and if you find that you’re not, I hope you have the strength to start all over again."

— F. Scott Fitzgerald

kuvien lähteet: 1, 2, 3

// In English: Just some things and quotes that have made me happy recently, including the new album by Two Door Cinema Club and listening to Christmas songs. 

once i wanted to be the greatest

Terveisiä kylmästä Moskovasta! Palasin takasin nolla-asteista edellispäivänä, ja voin kertoa teille, että semmonen viidenkin asteen lämpöero kyllä tässä vaiheessa tuntuu! Ihana kun täällä on vielä se +7! Arvostan myös sitä että luin jostain että marraskuun pitäisi olla mukavan leuto. Käy mulle!

Tapani mukaan onnistuin tulemaan taas kipeäksi kun lähdin Moskovaan, mutta yritin siitä huolimatta ottaa mahdollisimman paljon irti minilomastani, ja onneksi onnistuinkin suhteellisen hyvin. Käytiin äitin kanssa mm. shoppailemassa (ja löysin jumalaisen kauniin talvitakin!), syömässä ja katsomassa Annie Leibovitzin valokuvanäyttelyä, josta vaikutuin aika suuresti. Käytiin myös ihanassa pienessä englanninkielisiä kirjoja myyvässä kirjakaupassa josta mukaan tarttui Nick Hornbyn High Fidelity ja kauan etsimäni John Greenin Looking for Alaska. Näin siitä joskus tämän lainauksen ja päätin että mun on pakko lukea koko kirja:

“If people were like rain, I was like drizzle and she was a hurricane.”