Onnellisuusprojekti

Oho, kulunut taas pari kuukautta viime kirjoituskerrasta! Tästäkään postista ei tule pitkä, eikä nämä kuvat liity aiheeseen juuri mitenkään, mutta koska olen halunnut päästä käyttämään niitä niin päätin kuvittaa tämän postauksen niillä. Kuvat on otettu kesäkuussa Kasabianin keikalta, joka muuten oli yksi parhaista keikoista joilla olen koskaan ollut. Ah, oon edelleen ihan fiiliksissä kun vaan ajattelinkin koko iltaa!





Anyway, olen lukenut viime viikkoina kirjaa nimeltä The Happiness Project. Siinä kirjoittaja päätti yrittää parantaa elämänsä laatua keksimällä jokaiselle kuukaudelle erilaisia pieniä tavoitteita ja sitten tarkkailla edistävätkö nämä onnellisuutta. Päätin kokeilla itse samaa, sillä olen huomannut aikaisemmin kun olen yrittänyt muuttaa pahoja tapojani tai aloittaa uusia hyviä, yritys on kaatunut siihen että olen varmaan ns. haukannut liian ison palan yhdellä kertaa. Ajattelin siis että jos ottaisin asiat kuukausi kerrallaan ja lisäisin joka kuussa uusia, pienehköjä tavoitteita, ehkä onnistumisprosentti voisi olla suurempi. Ajattelin aloittaa ensimmäisillä tavoitteilla nyt ja yrittää toteuttaa niitä syyskuun loppuun asti ja lisätä uusia lokakuun alussa. Elo- ja syyskuun tavoitteeni ovat:

- Juoda joka aamu herätessäni lasin vettä
- Käydä ainakin kerran viikossa lenkillä, mielellään kolme
- Ulos lähtiessä juoda max. 3 alkoholipitoista juomaa






Wish me luck! Kerron kuukauden päästä miten kävi.

In English: Been reading a book called The Happiness Project and decided to try out a little project of my own as well. My goals for August and September are: drink a glass of water every morning when I wake up, go for a walk at least once a week and when going out not to drink more than 3 alcoholic drinks. Wish me luck! Oh and PS: these pictures have nothing to do with the text, they're just random snaps from the amazing Kasabian concert I went a while back.

it's never too late to be what you might have been

Olen elossa!

Niin monta kertaa oon avannut tän valkosen ikkunan, tuijottanut sitä hetken ja painanut punasta rastia. Mutta nyt aion oikeesti hoitaa homman loppuun asti!



Kuvitan tän postauksen satunnaisilla kuvilla viime viikoilta joiden aikana olen mm. mennyt tuntemattoman bändin keikalle tuntemattomien ihmisten kanssa (kivaa oli!), saanut vierailijoita Suomesta (ja suomalaisia irtokarkkeja!!) sekä shoppaillut vähän enemmän kuin olisi pitänyt. Vannoin itselleni pari viikkoa sitten että seuraavan kerran kun ostan jotain saa se luvan olla käytännölliset kesäkengät, koska tällä hetkellä (harvojen) lämpimien päivien jalkinevaihtoehdot on joko talvikengät, converset tai korkokengät. Voitte varmaan kuitenkin arvata että käytännöllisten kesäkenkien sijaan ostin nuo yllä olevat sairaan korkeat korkokengät koska ne oli vaan niin KAUNIIT. Ja voitte varmaan myös arvata että niissä on lisäksi ihan älyttömän tuskallista kävellä mutta ei se mitään, tykkään niistä silti.



Oon taas vaihteeksi pohtinut sitä ikuista kysymystä että mitä sitä oikein tekisi elämällään. Lontoossa on just nyt ihan hyvä olla vaikka koti-ikävä iskeekin aina välillä, mutta koska nyt oon tällanen kun oon niin en osaa oikein elää hetkessä. Hotellin respassa on ihan kivaa ja rentoa olla töissä, mutta en nää tekeväni sitä koko loppuelämääni. Ihmiset on viime aikoina jostain syystä usein kysyneet multa useammin kuin normaalisti että "mitä sä sitten tekisit jos voisit olla mitä vaan" ja huomaan että siihen on kamalan vaikea vastata. Mulla ei koskaan oikeen ollut mitään sellasta (töihin liittyvää) unelmaa jonka toteumista varten olisi jaksanut tehdä paljon töitä. Mutta viime aikoina oon ehkä keksinyt aineen jota jopa olisi kiva opiskella, mutta tuleva toiveammatti on edelleen vähän hukassa. On kuitenkin ollut sellanen olo että jotain vielä olisi pakko opiskella jos koskaan haluaa harkita uranvaihtoa johonkin sellaseen joka olisi edes vähän enemmän oma juttu.



Muutin kuitenkin tänne vasta vähän aikaa sitten enkä ole missään nimessä valmis maksamaan täällä opiskelusta sitä 9000 puntaa vuodessa joten mahdollinen opiskelu olisi varmaan sitten suoritettava Suomessa. En tiedä miksi taas ylianalysoin tätä ihan liikaa koska tiedän ettei sinne kouluun oo pakko mennä nyt heti ja että vielä on kyllä paljon aikaa. Nyt pitäisi vaan nauttia täällä olosta ja huolettomuudesta ja sinäänsä helposta työstä joka ei stressaa liikaa. Ja pitäisi yrittää muistaa että vaikka mulla ei ehkä koskaan ole ollut sitä töihin liittyvää unelmaa niin yhtä unelmaa toteutan kuitenkin juuri nyt. Haaveilin Lontooseen muutosta vuosia, ja vaikka se ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista (tai ehkä onkin, niissähän on pirusti niitä piikkejä) niin en kuitenkaan ole koskaan ollut ylpeämpi itsestäni. Hyvä minä!

In English: During the past few weeks I've went to see a random band with completely new, random people and had the time of my life, had some visitors from Finland and and gone shopping a bit more than I should've (see picture of gorgeous but totally impractical shoes above...) Sometimes you just need to spoil yourself a little bit!

it ain't me, babe

Hoi toverit! On tehnyt taas useammankin kerran mieli kirjotella tänne mutta en oo viikkoihin jaksanut ladata kameran akkua joten en oo myöskään siis ottanut kuvia. Mutta nyt on sen verran tylsää (ja myös hyvä fiilis!) niin ajattelin kirjotella ja keksiä satunnaisia kuvia arkistoista.

Tajusin muuten just tätä kirjottaessani että oon asunut tässä talossa nyt jo yli kuukauden, mihin aika oikeen menee? Mun pitäs varmaan tehdä taas se sellainen lista asioista mitä haluun Lontoossa tehdä ja lähteä toteuttamaan sitä, ei sitä kuitenkaan varmasti tiedä kuinka kauan tuun vielä täällä olemaan. Huomenna mennään paikallisen kaverin kanssa katsomaan vähän pohjoismaalasia (suomalainen Delay Trees esiintyy myös!) bändejä pääsiäisloman kunniaksi ja sitä ennen aion ihan oikeesti mennä nettikahvilaan (katsoin jo osoitteen ja hyvän reitinkin!) parantelemaan ja printtaamaan CV:täni samalla kun odottelen että kaveri pääsee töistä.


Auringon puutteesta huolimatta viime viikolla oli sen verran plussa-asteita että pystyi istumaan (takki päällä) lämpölamppujen avustuksella terassilla!


Lääkärireissulla bongasin vahingossa paikallisen jalkapallojoukkueen stadionin! Ärsytti että toi auto oli tiellä niin en saanut kunnon kuvaa :(


Kuka tunnistaa mistä leffasta?

Tänään oon ollut hirveen hyvällä tuulella. Aamulla herätessäni ainakin luulen nähneeni auringon pilkistävän pilvien takaa muutaman minuutin ajan joka piristi hetkellisesti ihan älyttömästi sillä täällä ei olla taidettu nähdä vilaustakaan auringosta ainakaan viikkoon. Päätin etten enää kiduta itseäni katsomalla Forecan kymmenen päivän ennustuksia vaan meen päivä kerrallaan ja otan ilon irti noista kahden minuutin aurinkoisista hetkistä. Oon tän viikon ollut töissä toisessa kahvilapisteessä kuin yleensä ja toinen asia mikä piristi tänään suunnattomasti oli se että sain kuulla pääseväni huomenna takaisin omaan pisteeseeni josta tykkään huomattavasti enemmän. Wohoo! Muistin tänään myös yhden lemppari soundtrackeistani eli Walk the Linen ja oon tanssinut ympäri huonettani Joaquin Phoenixin ja Reese Witherspoonin tahtiin.





In English // I've been in a really good mood today! The sun was shining (well, for at least two minutes...), Easter bank holidays are on their way and I'm going to see a Finnish band play tomorrow with a friend. I also rediscovered the Walk the Line soundtrack and have been dancing around in my room listening to those awesome tunes.

a day in the life

Olkaa hyvät, tavallista yksityiskohtaisempi otos Lauran elämästä viime keskiviikolta:


Aamulla heräsin näinkin kauniiseen näkymään. Yksi talven pimeyden (ja myös lumen) plussapuolista on se, että ikkunasta avautuma maisema näyttää huomattavasti kauniimmalta.


Luin blogeja (kuvassa ihana Wish Wish Wish blogi. Olisinpa myös noin söpö ja ottaisin aina noin ihania kuvia!)




Söin aamupalaa ja katsoin jakson Hart of Dixietä (Rachel Bilson ♥)

Olin edellisenä yönä tunnontuskissani luvannut itselleni että aamulla on pakko vihdoin siivota, ja omaksi yllätyksekseni jopa pidin lupaukseni! Tältä kämppä näytti ennen siistimistä:



Ja tältä jälkeen:



MUCH BETTER! Oon jopa onnistunut pitämään lattian suhteellisen siistinä vaikka tästä tapahtumasta on kuitenkin jo neljä kokonaista päivää!



Nelli kävi kylässä ♥







Loppuillasta lähdin Helenan ja Toven kanssa Korjaamolle katsomaan Death Hawksin akustista soolokeikkaa, joka yllätti positiivisesti sillä en ollut kyseistä bändiä aikaisemmin kuunnellut. Keikan jälkeen käytiin tutustumassa vielä myös Töölössä sijaitsevaan intialaistyyliseen Bar Bhagraan, josta en valitettavasti saanut hyvää kuvaa :( Baarissa istuskellessa tuli tietenkin nälkä, joten käveltiin vielä keskustaan ja mentiin Chilli'siin yöruoalle.

Oli tosi ihana (ja aikaansaava!) päivä, pitäisi useammin muistaa tehdä kaikkia uusia juttuja ja käydä uusissa paikoissa, se on älyttömän piristävää! Suunniteltiin illalla myös tyttöjen kanssa tulevaa Lontooseen muuttoa, ja toivottavasti pääsen kertomaan siitäkin kohta vielä tarkemmin, kunhan juttu konkretisoituu lentolippujen ostolla! Apua!

we won't believe the fools at all

Karvas pettymys Pete Dohertyn keikan perumisesta helpottui eilen vähän kun pääsin kunnolla reivaamaan Examplen keikalle Nosturiin. En oo oikeestaan kolmeen päivään kuunnellutkaan mitään muuta kuin tätä, ja toivoisin niin että jollain onnenkantamoisella pääsisin vielä Provinssiin näkemään herran uusiksi! Saattaa tosin käydä niin ettei riitä aika ja raha, mutta en heitä toivoa ihan vielä, sillon kun ois kuitenkin myös mun synttärit! Ei olis ketään vapaaehtoista festariseuraa?







Eihän mulla muuta asiaa tainnut ollakaan, oon vähän huono tän blogin pitämisessä... Kunhan käyn aina välillä vähän fanityttöilemässä!

well i'll confess all of my sins after several large gins

Peter Doherty tulee Suomeen! Helsinkiin! Keikalle! Mulle ehkä henkilökohtasella tasolla tärkein artisti, ja pääsen vihdoin näkemään herran livenä. Kun kuulin tästä uutisesta istuin sängyllä tietokoneen edessä, ja seuraavat viisi minuuttia kiljuin, huusin ja itkin yhtäaikaa kun pompin sängyllä ja hakkasin peittoa jaloilla. Jep, sen verran iso juttu siis! Näyttää ikävästi tosin vähän siltä että joudun mennä yksin, koska en oikeen tunne ketään joka tykkäisi Dohertysta niin paljon että maksaisi 35 euron keikkaliput, höh :( Mutta ei se mitään, hyvin mä siellä yksinkin pärjään!

Nyt pitää vaan jaksaa odottaa runsas puoltoista kuukautta, mutta onneks on paljon biisejä joiden parissa fiilistellä!




aww 2:30-> :')

takes one to know one, honey

Viime päivät, tai ehkä jopa viikot, on ollut vähän kummallisia. Ihan kun olis elänyt vuoristoradassa. Oon ollut välillä onneni kukkuloilla, ja ihastellut miten uskomattoman kaunis Helsinki on ja oikeesti miten paljon mä tästä kaupungista tykkään. Ennen kun lähdin Moskovaan kävin hakemassa viisumini Eirasta ja oli sellanen täydellinen aurinkoinen syysilma ja yllätin itseni valitsemalla ratikan sijasta kävelyn (no, ainakin muutaman pysäkin ajaksi) ja valokuvaamisen. Se oli sellanen hetki että vaikka olin yksin, ei voinut muuta kun hymyillä typerän näkösenä, koska tunsin oloni niin kotoisaksi. Näiden tunteiden vastapainona sitten on ollut lattialla itkemistä ja tietokoneen hakkaamista sen vuoksi ettei langaton yhtys toimi tai pelottavia ajatuksia illalla niin ettei saa unta koska ei halua sulkea silmiään. Ehkä se on jotain syysväsymystä, mutta oon onnellinen että ainakin välillä päiviin mahtuu myös noita uskomattoman ihania hetkiä.







Viime viikkoina oon myös alkanut Nellin inspiroimana innostumaan enemmän ja enemmän tatuoinnin ottamisesta. Haluaisin tämän Marilyn Monroen siteerauksen muistutukseksi itselleni: "Just because you fail once, doesn't mean you're gonna fail at everything. Keep trying, hold on, and always, always believe in yourself, because if you don't, then who will?". Ongelmana on vain se, että a) en kestä kipua, b) en tiedä miten sen asettelisin ja millaisilla kirjaimilla ja c) en tiedä mihin sen ottaisin! Näitä asioita pitää varmasti kuitenkin miettiä aika pitkään, koska sen kanssa eletään sitten loppuelämä.



Tänään mulla alkaa neljän päivän yövuoroputki, ja pikkasen ahdistaa ensimmäinen yö kun en ole saanut nukuttua. Onneksi se alkaa vasta keskiyöllä, että ehkä ehdin nukkumaan illalla vielä "päikkärit". Sitä ennen käydään Lauran kanssa kävelyllä rannassa, ja teen jotain niin hyvää ruokaa mitä viidellä eurolla saa. Ensi viikolla mennään saman Lauran kanssa ex-tempore katsomaan Maria Menaa, enkä juuri nyt oikein pysty kuuntelemaan yhtään mitään muuta. Tää uusi levy on ihan uskomattoman ihana.

you've gotten into my bloodstream

En ookaan ehtinyt vielä kommentoida yhtään Lady Gagan keikkaa. Ehkä siksi, etten tiedä oikein että osaanko edes, tai ainakaan sanoa muuta kuin että olen ainakin yhä enemmän rakastunut ja jäänyt täysin sanattomaksi. HS:n arvio keikasta oli mielestäni jotenkin todella liikuttava joten lainaankin nyt sitä omien sanojen puutteessa:

Loppuunmyydyn Areenan 11000 hengen yleisö katseli ja kuunteli vuoronperään hiirenhiljaa sekä estottomasti suosiotaan osoittaen. Tuntui, että tässä todellakin saattaa olla poptähti, jollaista ei ole aikaisemmin nähty.
--
Liekehtivän flyygelin ääressä toinen tekoripsi repsottaen istunut Gaga ei näyttänyt enää yliluonnolliselta supertähdeltä, vaan lähes tavalliselta parikymppiseltä, joka on vilpittömän hämillään saamastaan huomiosta.





Kuluneen viikon vietin sekä Eurassa mummun luona että Tampereella Nellin vieraana. Kummatkin tekivät hyvää, vaikka aluksi vähän ahdistikin etten ehdi olla kotona ollenkaan. Mummun kanssa saatiin puhuttua tavallista syvällisemmistäkin asioista ja asiat palautuivat ehkä taas vähän paremmin oikeisiin perspektiiveihinsä. Tampereella tuntui taas vähän että olisi ollut lomalla ulkomailla, kun kaikki paikat olivat sen verran vieraita. Perjantai-illan vietimme alkoholihuureisissa tunnelmissa Rumassa (tuokaa se kiltit takaisin myös Helsinkiin!) ja launtaina käytiin katsomassa Doriksessa Kiki Pauta ja French Filmsiä (ihana!).



Loppuiltani taidankin käyttää teen juomiseen ja rakkauslaulujen kuunteluun. Ihan vaan vääntääkseni veistä haavassa.