perjantai 28. syyskuuta 2012

"the only people for me are the mad ones - the ones who are mad to live, mad to talk, mad to be saved"

Viimeisen yhdeksän päivän aikana olen käynyt elokuvissa 5 kertaa, joka on enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä. Kaikki leffat olivat enemmän tai vähemmän positiivisia yllätyksiä, joten ajattelin vähän kertoa mitä oikein kävin katsomassa ja mitä niistä tykkäsin. Ehkä joku saa siitä vaikka inspiraatiota näitä sateisia syyspäiviä ajatellen!



ON THE ROAD ****

On the Road (Matkalla) perustuu Jack Kerouacin samannimiseen kirjaan ja kertoo kirjailijaystävyksistä, pääosassa Salista ja Deanista, jotka yhdessä kiertävät Amerikkaa, asuvat missä milloinkin, juovat, polttavat, kirjoittavat ja rakastavat. Elokuvassa on ihan älyttömän upeat maisemat, eikä matkakuume Amerikkaan ole koskaan ollut näin suuri. Ainoana miinuksena elokuvassa oli liian pitkä kestoaika, sillä ainakin minusta loppua kohden alkoi tuntua vähän puuduttavalta. Mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, ja todella kauniisti kuvattu.



GOOD VIBRATIONS ****

Good Vibrations kertoo punkin kummisedäksi kutsutusta pohjois-irlantilaisesta Terri Hooleysta joka 70-luvun alussa perusti Belfastiin elokuvan nimeä kantavan levykaupan. Kun Hooley vahingossa eksyy paikallisen punk-bändin keikalle löytää hän kokonaan uuden maailman, ja tarjoaa bändin pojille heti levytyssopimusta. Hooleyta saa muun muassa kiittää The Undertonesin klassikkobiisin suosiosta, ja henkilökohtaisesti olin tämän biisin aikana elokuvateatterissa ihan fiiliksissä, sillä muistan oman isäni soittaneeni tätä minulle kun olin pienempi. Tästä leffasta tuli ihan älyttömän hyvä fiilis, ja suosittelisin kaikille musadiggareille ja miksei muillekin aiheesta kiinnostuneille!



PUHDISTUS (*** 1/2)

Tätä leffaa mun ei oikeastaan koskaan pitänyt mennä katsomaan sillä olen pyrkinyt tietoisesti välttelemään ahdistavia elokuvia, mutta kävi sitten kuitenkin niin että kaveri tarvitsi leffaseuraa ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltautua. Elokuva ei onneksi tuottanut painajaisunia, ja vaikka siinä olikin paljon ihan kamalia kohtauksia, en jostain syystä kuitenkaan järkyttynyt niin paljon kun olisin ajatellut. Yritin miettiä tälle syytä, ja löysin ainakin sen osittain Helsingin Sanomien arvostelusta, jossa kirjoitettiin että vaikka kohtaukset olivat vaikuttavia, niin ne myös paljoudellaan turruttivat. Kaikesta huolimatta hyvä ja ehdottomasti silmät avaava elokuva.



ELECTRICK CHILDREN ****

Electrick Children kertoo 15-vuotiaasta mormonitytöstä Rachelista joka syntymäpäivänään kuuntelee salaa löytämältään kasetilta rock-biisin ja vaikuttuu siitä niin paljon että uskoo pian tulleensa pelkästään sitä kautta raskaaksi. Rachelin isä ja äiti eivät tietenkään usko syytä yllättävään raskauteen, vaan syyttävät tyttöä synnintekemisestä ja päättävät että tämän on seuraavana päivänä mentävä naimisiin. Yöllä Rachel kuitenkin karkaa kotoa veljensä kanssa ja päätyy Las Vegasiin etsimään lapsensa isää. Elokuva oli todella positiivinen yllätys, ja On the Roadin tavoin se sai aikaiseksi taas ihan järjettömän matkakuumeen. Haluan Amerikkaan!



THE WE AND THE I ***

The We And The I keskittyy lähes kokonaan kuvaamaan kesälomalle pääseviä New Yorkin Bronxissa asuvia lukiolaisia bussimatkalla kotiin. Mietin etukäteen kuinka jaksaisin katsoa yli puolitoista tuntia pelkkää bussissa juttelua, mutta onneksi dialogi oli niin aidontuntuista ja henkilöhahmotkin tulivat nopeasti tutuiksi. Jotain lisää jäin kuitenkin kaipaamaan, ja liian moni hahmo jäi ehkä kuitenkin vähän liian pintapuoliseksi. Joka tapauksessa hauska idea elokuvalle, ja pelkästään senkin takia suositeltava!

tiistai 18. syyskuuta 2012

i bite my tongue and torch my dreams

Tauti alkaa pikkasen vihdoin hellittämään, ja päätin että nyt on aika jälleen ryhdistäytyä. Tuntuu että mun pää on yhtä sekasin kun kotona oleva sotku, ja teinkin äsken siivousohjelman joka on sen verran helppo että ehkä saan kohta selvitettyä sekä mielen että kämpän. Ryhdistäytymiseen kuuluu myös kävelyiden aloittaminen uudelleen, ja terveellisesti syöminen, koska muistan olleeni viime keväänä paljon paremmassa kunnossa kun elin vähän paremmin. Oon kai aina ollut vähän sellanen ihminen joka tarvitsee rutiinia elämäänsä, sillä nyt olo on ollut vaan enemmän tai vähemmän irrallinen.

Viikonloppuna juhlittiin ihanan kaverin synttäreitä, ja tänä lauantaina luvassa olisi toiset. Sitä ennen aion käydä ainakin yhdellä kävelyllä, käydä katsomassa On the Roadin vihdoin elokuvissa ja kokeilla tehdä vähän onnellisuusharjoituksia (kyllä) uudesta kirjastani jonka sain lainaan. Wish me luck!



Löysin myös aivan ihanan uuden bändin josta oon super-onnellinen, kuunnelkaa:



torstai 6. syyskuuta 2012

if you're going through hell, keep going

Huoh. Toista viikkoa flunssassa ja päässä pyörii vain tämä ajatus:



Kuuden perättäisen työpäivän jälkeen luovutin vihdoin ja otin viimeiselle päivälle sairaslomaa. Nyt aion maata kotona tasan niin kauan että olen päässyt tästä kirotusta taudista eroon! Mielellään ennen ensi keskiviikkoa, kiitos.

Ainoat piristävät asiat viime päivinä ovat olleet tv-sarjat, kirjat ja musiikki. Ennen kaikkea musiikki, joten koska mulla ei ole mitään muuta erityisen mielenkiintoista kerrottavaa (sattuneista syistä) jaan teille nyt muutaman ihanan biisin. Olkaa hyvä!


if you'll let me
here's what i'll do
i'll take care of you



fall down five times
rise up six


Lähettäkää parantavia ajatuksia, jooko?