Joku kysyi multa vähän aikaa sitten että mikä siinä on, että matkustan aina Lontooseen (ja Englantiin) uudelleen ja uudelleen. En oikein siinä tilanteessa osannut vastata mitään fiksua, sanoin samat vanhat jutut siitä kuinka siellä tehdään maailman parasta musiikkia, aksentit on kivoja, historia on mielenkiintoista ja vaikka mitä muuta. Mutta pari päivää sitten juttelin töissä suomalaisen naisen kanssa joka muutti 21-vuotiaana New Yorkiin eikä koskaan enää palannut pysyvästi Suomeen. Kysyin että mikä siinä paikassa oli sellaista että sinne halusi jäädä, ja nainen vaan hymyili hetken ja sanoi "Tiesin jo ennen kun lentokoneen pyörät koski maahan että tänne mä jään. Se oli se energia." Niin. Eihän siihen muuta tarvitakaan, sillä jotkut paikat vain tuntuvat kodilta. Itse olin sen verran nuori ensimmäisellä kerrallani Lontoossa, että en muista ollenkaan mitä ajattelin kaupungista silloin, ja mulla ehkä se rakkaus kaupunkiin ja maahan on kasvanut suuremmaksi joka käynnin myötä, mutta samasta tunteesta kuitenkin puhutaan.
Jotkut ihmiset haluavat matkustaa joka kerta uuteen paikkaan ja nähdä mahdollisimman paljon erilaisia maita ja kulttuureita, ja kyllähän se muakin kiinnostaa, mutta oon huomannut että mulle on kauheen tärkeää löytää paikka joka tuntuu tutulta ja omalta, mutta missä samaan aikaan voi käydä vaikka mitä, ja jossa tapahtuu koko ajan niin paljon ettei kaikkea ehdi millään nähdä vaikka yrittäisikin. Mä olen nyt käynyt Lontoossa 11 kertaa kahdeksan vuoden aikana, mukaan lukien viiden kuukauden asuminen, enkä ole edelleenkään edes käynyt läheskään kaikissa isoimmissa turistinähtävyyksissä. Jotkut reissut oon viettänyt vaan kokonaan samassa paikassa, makoillen puistoissa ystävien kanssa. Se on ehkä parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti