"the only people for me are the mad ones - the ones who are mad to live, mad to talk, mad to be saved"

Viimeisen yhdeksän päivän aikana olen käynyt elokuvissa 5 kertaa, joka on enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä. Kaikki leffat olivat enemmän tai vähemmän positiivisia yllätyksiä, joten ajattelin vähän kertoa mitä oikein kävin katsomassa ja mitä niistä tykkäsin. Ehkä joku saa siitä vaikka inspiraatiota näitä sateisia syyspäiviä ajatellen!



ON THE ROAD ****

On the Road (Matkalla) perustuu Jack Kerouacin samannimiseen kirjaan ja kertoo kirjailijaystävyksistä, pääosassa Salista ja Deanista, jotka yhdessä kiertävät Amerikkaa, asuvat missä milloinkin, juovat, polttavat, kirjoittavat ja rakastavat. Elokuvassa on ihan älyttömän upeat maisemat, eikä matkakuume Amerikkaan ole koskaan ollut näin suuri. Ainoana miinuksena elokuvassa oli liian pitkä kestoaika, sillä ainakin minusta loppua kohden alkoi tuntua vähän puuduttavalta. Mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, ja todella kauniisti kuvattu.



GOOD VIBRATIONS ****

Good Vibrations kertoo punkin kummisedäksi kutsutusta pohjois-irlantilaisesta Terri Hooleysta joka 70-luvun alussa perusti Belfastiin elokuvan nimeä kantavan levykaupan. Kun Hooley vahingossa eksyy paikallisen punk-bändin keikalle löytää hän kokonaan uuden maailman, ja tarjoaa bändin pojille heti levytyssopimusta. Hooleyta saa muun muassa kiittää The Undertonesin klassikkobiisin suosiosta, ja henkilökohtaisesti olin tämän biisin aikana elokuvateatterissa ihan fiiliksissä, sillä muistan oman isäni soittaneeni tätä minulle kun olin pienempi. Tästä leffasta tuli ihan älyttömän hyvä fiilis, ja suosittelisin kaikille musadiggareille ja miksei muillekin aiheesta kiinnostuneille!



PUHDISTUS (*** 1/2)

Tätä leffaa mun ei oikeastaan koskaan pitänyt mennä katsomaan sillä olen pyrkinyt tietoisesti välttelemään ahdistavia elokuvia, mutta kävi sitten kuitenkin niin että kaveri tarvitsi leffaseuraa ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltautua. Elokuva ei onneksi tuottanut painajaisunia, ja vaikka siinä olikin paljon ihan kamalia kohtauksia, en jostain syystä kuitenkaan järkyttynyt niin paljon kun olisin ajatellut. Yritin miettiä tälle syytä, ja löysin ainakin sen osittain Helsingin Sanomien arvostelusta, jossa kirjoitettiin että vaikka kohtaukset olivat vaikuttavia, niin ne myös paljoudellaan turruttivat. Kaikesta huolimatta hyvä ja ehdottomasti silmät avaava elokuva.



ELECTRICK CHILDREN ****

Electrick Children kertoo 15-vuotiaasta mormonitytöstä Rachelista joka syntymäpäivänään kuuntelee salaa löytämältään kasetilta rock-biisin ja vaikuttuu siitä niin paljon että uskoo pian tulleensa pelkästään sitä kautta raskaaksi. Rachelin isä ja äiti eivät tietenkään usko syytä yllättävään raskauteen, vaan syyttävät tyttöä synnintekemisestä ja päättävät että tämän on seuraavana päivänä mentävä naimisiin. Yöllä Rachel kuitenkin karkaa kotoa veljensä kanssa ja päätyy Las Vegasiin etsimään lapsensa isää. Elokuva oli todella positiivinen yllätys, ja On the Roadin tavoin se sai aikaiseksi taas ihan järjettömän matkakuumeen. Haluan Amerikkaan!



THE WE AND THE I ***

The We And The I keskittyy lähes kokonaan kuvaamaan kesälomalle pääseviä New Yorkin Bronxissa asuvia lukiolaisia bussimatkalla kotiin. Mietin etukäteen kuinka jaksaisin katsoa yli puolitoista tuntia pelkkää bussissa juttelua, mutta onneksi dialogi oli niin aidontuntuista ja henkilöhahmotkin tulivat nopeasti tutuiksi. Jotain lisää jäin kuitenkin kaipaamaan, ja liian moni hahmo jäi ehkä kuitenkin vähän liian pintapuoliseksi. Joka tapauksessa hauska idea elokuvalle, ja pelkästään senkin takia suositeltava!