so dance while you can, dance cause you must

Tänään on vika päivä Lontoossa ja mua vähän itkettää. En oikeen edes tiedä miksi, sillä ainakin ajatuksen tasolla kotiin on ihana palata, mutta jotenkin se silti pelottaa ihan kauheasti. Ehkä olen juuri oppinut elämään täällä, ja nyt pitäisi sitten opetella vanhat tavat uudelleen. Pitäisi valmistua, kasvaa aikuiseksi ja hankkia työ. Tänään pitäisi myös sanoa hyvästit kaikille, ja siinä en oo hirveen hyvä. Eikä mulle tänne oikeastaan yhden henkilön lisäksi jääkään ketään hirveän tärkeää, mutta silti. Tänne tultuani kirjoitin blogiin ja laitoin kuvan missä luki "you get a strange feeling when you're about to leave a place, like you'll not only miss the people you love but you will also miss the person you are now, because you will never be this way ever again". Se tässä on ehkä pointtina. Mä oon nyt eri ihminen kun sillon kun tulin tänne, ja Lontoolla on siihen suuri vaikutus. Ja nyt pitää lähteä pois, ja se tuntuu vaikealta. Mutta onneksi Helsingissä on kaverit ja perhe ja kesä. Ja maailman paras kämppis. Uskon tästä kaikesta huolimatta että asiat menee ehkä ihan hyvin. Olis vähän pakko.





Bye bye pretty London town! :*