Taistelin eilen koko päivän pahaa tuulta vastaan. Olin edellisyön yövuorossa, ja koska heti tälle päivälle oli laitettu suoraan aamuvuoro, piti eilen herätä naurettavan kolmen tunnin yöunien jälkeen jotta pääsisi taas illalla ajoissa nukkumaan. Tämä siis lienee suurin syypää koko päivän pinnan alla (enemmän tai vähemmän) kyteneeseen vihaan. Tiuskin ihmisille joiden ei sitä olisi tarvinnut kuunnella ja jouduin laskea kymmeneen useampaan otteeseen etten menettäisi malttiani ihan totaalisesti.
Pyrin kuitenkin koko ajan tiedostamaan, että kaikki tämä johtuu vain siitä että olin niin väsynyt, ja että asiat joista tulin vain huonommalle tuulelle eivät olisi jonain toisena päivänä hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Perspektiivin löytäminen voi olla hankalaa, mutta vaivannäön jälkeen ihanan helpottavaa.
Suurin pelastukseni oli kuitenkin musiikki! On ihmeellistä miten nopeasti syke laske kun kuuntelee jonkun toisen raivoamista ilman että tarvitsee itse ruveta riehumaan. Illalla olikin jo huomattavasti parempi olo, kiitos vaan The Strokesille! Iso kiitos myös pikkusisaruksille jotka juoksivat mua ovelle vastaan niin suurella vauhdilla että meinattiin kaikki kaatua rappukäytävään. Toivoisin että ne pysyisivät aina tollaisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti